Työtön, modernisoituvan kaupungin vanhalla alueella epäkäytännöllisessä kerrostalossa flirttailevan tytön naapurissa asuva Hulot on nuoren Gérard –pojan setä, jota materialistisiin ja teennäisiin vanhempiinsa sekä ultramoderniin asuinympäristöön kyllästynyt poika ihailee vilpittömästi. Gérardin vanhempien mielestä pojan sedältä muuttuu tavoitteita, minkä takia he yrittävät ohjata Hulotin heille mieluisaan elämään. Poika puolestaan näkee Hulotissa vastaavanlaista viattomuutta kuin itsessään mikä luo näiden kahden hahmon välille vankan ja elokuvan edetessä yhä vahvistuvan suhteen. Konfliktit ovat luonnollisesti väistämättömiä vaikutuksille alttiin kasvavan lapsen ja Hulotin kaltaisen kaikenlaiseen kaavamaiseen elämään mahdollisimman huonosti sopivan hahmon reagoidessa teennäistä modernisaatiota edustavaan ympäristöön.
Jacques Tatin teosten voima ei perustu ainoastaan gagien huvittavuuteen, vaan myös aiheiden tarkkanäköiseen käsittelyyn. Suuria aiheita ovat tässä tapauksessa modernisaatio, teollisuus, tuotanto ja ihmiselämän koneellistuminen: Hulot pääsee töihin siskonsa miehen johtamaan tehtaaseen, jossa hän huonolla menestyksellä yrittää sopeutua työpaikan rytmiin ja joutuu muun muassa ongelmiin kummallisen, letkua tuottavan laitteen kanssa. Modernisaation epäterveet piirteet näkyvät hälyttävimmin Gérardin vanhemmissa, joille pinnallinen elämäntyyli on pakkomielteinen tapa hakea hyväksyntää turhamaisuuden vaivaamissa piireissä.
Tatin elokuvat asettavat haasteen tarinan merkitystä painottaviin elokuviin tottuneille katsojille. Itse asiassa Tatin tyyli hakee vertaistaan koko elokuvahistoriassa eikä ole siis ihme, että hänestä tuli ranskalaisen komedian pelastaja. Ihmisten tarve hakea selityksiä näkemälleen ja rationalisoida näkemäänsä vievät usein kiusalliseen umpikujaan. Tatin elokuvien lisäksi mm. Renoirin Pelin säännöt ja Vigon L’Atalante ovat eräitä esimerkkejä elokuvista, joita on hyvin hankala analysoida täysin tyydyttävästi sanallisessa muodossa.
Vaikka Tati kunnioittaa komediaelokuvan perinteitä, hän on kuitenkin myös radikaali uudistaja, joka tekee sekä modernia että viattomalla tavalla anarkistista elokuvaa. Tatin elokuvien anarkistisuus näkyy niin päähahmossa (joka ikään kuin vahingossa kyseenalaistaa järjestelmien ja instituutioiden lainalaisuuksia) kuin ohjaajan huomiota herättävän omaleimaisessa tyylissä luoda koomisia tilanteita. Gagien määrä on valtava ja erityistä on se, että ohjaaja ei vie niitä minkäänlaiseen kaavamaiseen päätökseen. Samanaikaisesti on meneillään paljon myös sellaisia tapahtumasarjoja, joihin Hulot ei itse vaikuta millään tavalla, eli Hulotin hahmo on vain yksi vaikuttaja suuressa kokonaisuudessa. Elokuva ei kuitenkaan ole mitään tapahtumien sekamelskaa, vaan tapahtumat säilyttävät aina tietyn johdonmukaisuutensa ja yhteneväisyytensä.
Tatin omaperäistä huumoria edustaa mm. kohtaus, jossa pojat pilailevat tiellä kävelevien ihmisten kanssa viheltämällä ja harhauttamalla heidät kävelemään tolppaa päin. Pilan kohteeksi joutunut mummo kohdistaa syyttävän sormensa poikien sijasta kiusalliseen aikaan paikalle saapuvaan Hulotiin. Toinen esimerkki: onnettomuus tehtaalla johtaa Hulotin sekä häntä jälkien siivoamisessa auttavat työtoverit monien vaiheiden jälkeen lopulta kiistaan satunnaisen pariskunnan kanssa. Kiista kuitenkin päättyy onnellisesti erään vahinkohuitaisun jälkeen. Tatin teoksissa arkiset asiat ovat kaikista yllättävimpiä ja kiehtovimpia. Useimmiten huvittavuus ei ole peräisin Hulotin hahmosta vaan huvittavasta ympäristöstä.
Tati ei ilmeisesti vastusta elokuvallaan edistystä sinänsä, vaan lähinnä sen epäkäytännöllisiä, keinotekoisia ja jumittavia piirteitä. Lopulta myös perheenisä karistaa itsestään haitallisimmat piirteensä ja – merkittävissä määrin Hulotin ansiosta – onnistuneesti lähentää suhdettaan poikaansa, jonka seurauksena isä harrastaa pilantekoa yhdessä poikansa kanssa. Hulotin ei itse tarvitse välttämättä muuttua ja edellä kuvattu tapahtuma huomioiden voitaisiin itse asiassa jopa väittää, että Hulotin kaltaisten yksilöiden muuttumattomuus on jopa toivottavaa, koska se voi olla onni Hulotin itsensä lisäksi myös niille ihmisille, joihin hän on säännöllisessä kosketuksessa.
