Jos Woody Allen ei olisi menestyvä elokuvaohjaaja/käsikirjoittaja/muusikko/näyttelijä/kirjailija, hänellä olisi monta vaihtoehtoa elantonsa ansaitsemiseen. Neuroottisen sanailijamestarin blogi olisi suosittu ja sponsoreita tulviva. (Venäläisen) kirjallisuuden asiantuntijaksi Woody kelpuutettaisiin koska vain. Silmälasimuodin edelläkävijäksi pikkumies pääsisi tasaisin väliajoin. Leffahistoriaviitteiden tehoviljelyynkin irtoaisi varmasti EU-tukea.
Kaikkiin ylläoleviin väitteisiin jonkinasteiseksi todisteeksi kelpaa Sota ja rakkaus -elokuva vuodelta 1975. Se ei ehkä ole Allenin tunnetuin teos, mutta ainakin komediallisin. Ja ennen kaikkea oivaltava ja eheä satiirikokonaisuus.
Elokuva sijoittuu Napoleonin aikoihin. Päähenkilö Boris (Allen itse) ajautuu sattumusten kautta kauas salaisesta rakkaudenkohteestaan (tosielämän ex-heila Keaton), suoraan sotatantereelle. Allen tiedostaa oivasti läpi leffan, että sodassahan tässä ollaan, joten mikseipä ampua vitsisarjatulta koko leffan ensimmäinen puolisko! Ja mikseipä laittaa taustalle soimaan Prokofjevia! Jälkimmäisellä kolmevarttisella ohjaajasuuruus muistanee päähenkilönsä olevan pasifisti ja tittelissä luuraavan myös sanan ”rakkaus” ja vitsailee siksi yhden pykälän hienovaraisemmin ja rauhallisemmin. Mutta vain yhden. Yksi kokonainen dialoginpätkä kuorruttautuu Dostojevski-teoksilla ja (Seitsemännestä sinetistä mukaan ujutetussa) Dance Macabressakaan ei tällä kertaa ole turhan kohtalokasta sävyä. Mainiota!
Osoittamalla omaa kirjallisuus- ja leffahistoriatuntemustaan näin viisain viittein Allen ikuistaa itsensä osaksi sitä samaa merkkiteosten jatkumoa. Siis jo ennen Annie Hallia tai Manhattania. Samalla hän muistuttaa, ettei Sukuvian George Michael ei ole ensimmäinen serkkuunsa ihastunut komediahahmo (huom. tosielämän kuvioiden ihmeellisyydestä voisi tässä kohdassa tarinoidalla teemalla ”Woody, Mia Farrow ja Soon-Yi Previn”).
Jos Sota ja rakkaus on todiste Woodyn monipuolisuudesta, muistuttaa se myös siitä, että jos puujaloista, jopa jaloimmista, rangaistaisiin, joutaisi maestro Woody puujalkapuuhun pitkäksi aikaa jo yksistään tämän teoksen myötä.
