Legendaarinen He-Man aloitti seikkailunsa valkokankaalla vuonna 1987, kun muskelimies Dolph Lundgren astui tämän kenkiin. Yoram Globusin ja Menahem Golanin tuottama elokuva on 80-luvulle tyypillistä kalkkunaviihdettä. Jotta tästä leffasta voi saada jotain irti, niin täytyy pystyä hyväksymään tökeröt tehosteet, Skeletorin kuminaamarin ja pökkelömäisen Dolph Lundgrenin.
Juonikuvio on yksinkertainen. Skeletor (Langella) on saanut Eternian haltuunsa rasittavan ja helposti huijattavan pikkupeikko Gwildorin (Barty) avulla, jonka maagisen avaimen avuilla pääsee moniin ulottuvuuksiin. He-Manin ja kumppaneiden ollessa tukalassa tilanteessa Skeletorin linnassa he pakenevat lasersateessa maapallolle, jonne myös Skeletorin joukot lähtevät. Paikalliset teinit Julie (Cox) ja Kevin (McNeill) päättävät auttaa He-Mania pelastamaan Eternian ja saaman Skeletorin vangitseman Velhottaren takaisin. Tiedossa on siis imelää teinirakkaussöpöilyä, laserpyssyjen pauketta ja miekan kalistelua.
Masters of the Universe on tarkkaan laskelmoitu elokuva, jonka kohdeyleisö on nuoret pojat. Myönnän että olin aikoinaan hullaantunut tähän elokuvaan, sillä tämä tarjoaa kaikkea mitä 10-vuotias haluaa nähdä: örkkejä ja toimintaa. Mutta 2000-luvun lapsille tämä tuskin toimii, sillä toiminta on kömpelöä ja tehosteet aika säälittäviä. Lisäksi se leijuva kummitus ei ole mukana eikä He-Manin lemmikkieläin, joka aina muuttuu pedoksi. Kaikki-tietävä IMDB.com kutsuu tätä independent-elokuvaksi, ja sen voin hyvin uskoa koska kaikki on halvan näköistä ja idea viedä He-Man kaupunkimiljööseen on vain huono tekosyy säästää rahaa. Muutenkin esim. piirrettyjen lumo on hukassa, sillä esim. Lundgrenin huuto ”I Have the Power!” on todella säälittävä. Lisäksi Lundgrenin englannin ääntäminen on kauheaa.
En kuitenkaan sanoisi että Masters of the Universe mitenkään raiskaa alkuperäisideaa, mutta elokuvalla on ollut liian pieni budjetti ja resurssit. Elokuva on viihdyttävä ja hyvin rytmitelty, jonka käsikirjoitukselliset ongelmat perustuvat lähinnä ohuisiin henkilöhahmoihin ja huonoon alkuun. Kyllähän tämän voi aina tietyin väliajoin katsoa uudestaan ja muistella kuinka viatonta viihdettä nuorisolle aikoinaan tehtiin.
nimimerkki: Arviomies
