Tällä kertaa Uli Edelin ohjaama ”Der Baader Meinhof Komplex” vie meidät keskelle 60-70 -luvun Länsi-Saksan väkivaltaisimpia tapahtumia.

30.10.2008 20:53

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Der Baader Meinhof Komplex
Valmistusvuosi:2008
Pituus:152 min

Taas saamme tilaisuuden syventää tietämystämme kylmän sodan ajan Saksasta. Elokuva ”Das Leben der Anderen” (2006) antoi elokuvien katsojille mahdollisuuden kurkistaa Itä-Berliinin puolelle vakoilun ja poliisivalvonnan maailmaan. Tällä kertaa Uli Edelin ohjaama ”Der Baader Meinhof Komplex” vie meidät keskelle 60-70 -luvun Länsi-Saksan väkivaltaisimpia tapahtumia.

Elokuvan keskipisteessä ovat Andreas Baader (Moritz Bleibteu) ja Gudrun Ensslin (Johanna Wokalek), jotka ryhtyvät johtamaan Rote Armee Fraktion (RAF) nimistä äärivasemmistolaista terroristiryhmää. Pääosin nuorista koostuvan ryhmän tarkoituksena on saada kansalaiset kannattamaan kommunismia kapitalismin sijasta ja vastustamaan jyrkästi imperialismia. Myöhemmin Baaderin ja Ensslinin ja muiden kannattajien joukkoon liittyy myös vasemmistojournalisti Ulrike Meinhof (Martina Gedeck) ja näin syntyy nimi Baader-Meinhof-Gruppe. Ryhmän tekemät pommitukset ja salamurhat saavat ajan ja rikosten myötä aikaan kaaoksen, jonka keskellä oikean ja väärän ero muuttuu häilyväksi. Baader, Ensslin ja Meinhof ovat valmiit tekemään – ja menettämään – kaiken vaalimiensa aatteiden vuoksi.

Martina Gedeck, Moritz Bleibteu ja Johanna Wokalek suoriutuvat rooleistaan sellaisella uskottavuudella, että välillä ei tule ajatelleeksi, että on teatterissa katsomassa elokuvaa. Ennemminkin olo on kuin katselisi kotitelevision ääressä 45 minuuttia -dokumenttisarjaa. Elokuva on varsin väkivaltainen ja suorasukainen, joten ei ole ihme, että se on saanut paljon kritiikkiä ja arvostelua aikaan Saksassa. Varsinkin kun on kyse tapahtumista, joista ei ole kauaakaan aikaa. Elokuva on siis historiasta kiinnostuneille erityisen suositeltava, mutta tavalliselle tallaajallekin tämä on melkoista yleissivistyksen kartutusta.

Sisältö ja tapahtumat yksinään eivät tee elokuvasta menestystä. Lopputekstien iskeytyessä valkokankaalle olo on alkuun vähintäänkin hämmentynyt. Tähän dokumenttimaiseen pätkään on kuitenkin saatu ympättyä sen verran draamaa, toimintaa ja tunnetta, jotka lopulta nivoutuvat mahtavaksi kokonaisuudeksi. Pienen sulattelun jälkeen onkin todettava, että lopputulos on yksinkertaisesti huikaiseva.

Arvosteltu: 30.10.2008

Lisää luettavaa