Vuonna 2000 valmistunut Ingmar Bergmanin ohjaama, Per Olov Enquistin kirjoittama tv-näytelmä Bildmakarna on suomennettu nimellä Kuvantekijät, myös nimi Kuvamaakarit olisi puolusteltavissa.
Näytelmä sijoittuu vuoteen 1921 ja kertoo siitä miten kirjailija Selma Lagerlöf käväisee ohjaaja Victor Sjöströmin studiossa tutustumassa tekeillä olevaan Körkarlen (Ajomies) -nimiseen elokuvaan, joka pohjautuu Lagerlöfin samannimiseen romaaniin. Ohjaaja Sjöströmin ja kuvaaja Julius Jaenzonin lisäksi paikalla on nuori näyttelijätär Tora Teje, joka ei ole saanut osaa elokuvassa. Pääosa näytelmän haastavista keskusteluista, paikoitellen yhteenotoista, käydään Lagerlöfin ja Tejen välillä.
Näytelmän alussa Teje torjuu Jaenzonin lähentelyt. Käy ilmi, että Tejellä on suhde ohjaaja Sjöströmin kanssa. Teje onnistuu herättämään Lagerlöfin huomion räväkällä ja vapaalla käytöksellään sekä suoralla puheellaan. Hän ilmaisee ihmetyksensä siitä, miksi Ajomies-elokuvan naishahmo jaksaa hoitaa juopon ja rettelöivän mieshenkilön taloutta eikä sen sijaan jätä häntä. Tämä piikki osuu arkaan paikkaan kirjailijaa ja sukeutuu nuoren näyttelijättären ja ikääntyneen kirjailijan tunnustusten sarja koskien omaa menneisyyttä ja sen itsekeskeisiä isä-hahmoja. Näytelmässä kuvattujen keskustelujen sisällön totuusarvo voi niin ja näin juuri kyseisten henkilöitten kohdalla, mutta tietenkin ne puhuttelevat yleisenä ilmiönä.
Toinen teema, johon näytelmässä paneudutaan, nousee esiin loppupuolella. Kuvaaja Jaenzon muistelee Lagerlöfin kertomusta, jonka hän oli koulussa lukenut. Siinä Jeesus ja Juudas tekevät savesta lintuja ja kun Juudas huomaa, että Jessen linnut ovat kauniita ja värikkäitä, hän alkaa rikkoa niitä suutuspäissään. Tuolloin Jeesus herättää lintunsa henkiin ja kehottaa niitä lentämään taivaalle. Juudas, jonka linnut ovat rumia ja karkeatekoisia, jää murjottamaan ja saa vieläpä moitteet Jeesuksen äidiltä. Jaenzon kertoo ajatelleensa, että suuri kirjailija on käsitellyt väärin Juudasta ja hänen lintujaan. Jaenzon tuumii Juudaksen voineen olla vaikkapa taiteilija, joka tuli väärin ymmärretyksi tai ei saanut kannustusta. Näytelmä nostaa näin esiin ne taiteentekijät, joita ei mainita pääosan esittäjien joukossa, ja nekin, jotka eivät kyseisen elokuvan tai näytelmän tekemiseen edes osallistu, mutta vaikuttavat siihen muuta kautta.
Näytelmä alkaa epäkiinnostavan pinnallisena, mutta siitä kypsyy kiinnostavien keskustelujen sarja. Esiin nousevat Bergmanin elokuvien teemoista varsinkin despoottiset isä-hahmot. Myös taideteoksen syntymisen syvät vedet pääsevät esiin kallioluolastaan.
