Ken Park on hyvä ja synkkä leffa, jossa katsoja pääsee tuntemaan henkilöiden kanssa myötähäpeän tunnetta. Leffassa on kohtauksia joita ei melkeinpä kehtaa edes katsoa. Mielenkiintoista että on myös tällaisia leffoja, jotka käsittelevät asioita näin rehellisesti. Osa kohtauksista on kuin suoraan jostain pornoleffasta, mutta pienen hämmennyksen jälkeen kaikki kuitenkin puolustaa paikkansa kokonaisuudessa.
Homma viritellään alkuun sillä että nuori teiniheppu eli Ken Park ampuu aivonsa koulun pihamaalle videokameran taltioidessa vieressä. Tästä päästäänkin Ken Parkin kaveripiirin ja heidän perheidensä esittelyyn. Ulospäin kiva perhe-elämä osoittautuu jokaisessa perheessä jollain tavoin vinksahtaneeksi. Vanhemmat tuntuvat olevan melko sairasta porukkaa vähän jokaisessa tapauksessa. Toisaalta ei nuorisokaan mitään tervejärkistä ole, vikaa löytyy molemmista. Asioiden taustoja ei kaivella vaan ongelmat kohdataan. Katsojalle jää itselle pohdittavaksi että mikä on mennyt vikaan ja miksi tähän on tultu.
Ken Park on yksi tämän vuoden yllättäjistä, pidin ja inhosin tätä leffaa yhtäaikaa. Jos juttuja miettii vähän enemmän niin kyseessä on suuria tuntemuksia aiheuttava pläjäys.
