John Verney (Widmark) on salatieteisiin perehtynyt kirjailija. Tämän tuttava Henry Beddows (Elliott) pyytää tätä huolehtimaan tyttärestään Catherinesta (Kinski) parin päivän ajan. Tämä on elänyt elämänsä suljetussa luostarimaisessa yhteisössä, jota johtaa Isä Michael Rayner (Lee). Kyseessä on hurskaan ulkokuoren alla joukko paholaisenpalvojia, joilla on pahaenteisiä suunnitelmia Catherinen varalle ja käyttävät myös mustaa magiaa tahtonsa ajamiseen. Ruumiita tulee ennen kuin tilanne selviää.
Hammer-yhtiön viimeiseksi jäänyt kauhuteos on teknisesti toimiva, hyvin näytelty ja toimivasti kirjoitettu. Richard Widmark on uskottava kirjailijana, joka joutuu turvautumaan eksoottisiin tietoihinsa ja Christopher Lee on hyytävän tehokas ja karismaattinen. Nastassja ’Klausin tytär’ Kinski on ihastuttava naiivina Catherinena, joskin ei oikein omaa karismaa, mutta sellaista ei hahmo tarvitsekaan.
Peter Sykesin ohjauksessa ei ole mitään vikaa ja kuvauksessa on muutamia taidokkaita, ikonimaisia kuvia tasaisempien kuvien seurassa. Ongelmaksi muodostuu tarina, tai vielä tarkemmin sanoen loppu. Loppuratkaisu tulee töksähtäen, hypäten ja rikkoen kauniin kokonaisuuden lyöden sellaisen lopetuksen että katsoja suorastaan raivostuu ratkaisun antiklimaattisuutta. Varsinkin kun sitä on rakennettu taidokkaasti koko elokuvan ajan.
Kokonaisuus on hillitty, ammattitaidolla tehty kauhupläjäys, joskin surkea loppu tärvää hyvän vaikutelman ja jättää jäljelle happamen, mädän maun.
