Sin City on tietokoneella ja CGI-teknologialla toteutettu toimintaleffa, joka perustuu Frank Miller –nimisen hepun kolmeen mestarilliseen sarjakuvaan. Käännös valkokankaalle on tapahtunut hyvin uskollisesti ja elokuvan kohtaukset on suoraan lainattu sarjakuvien sivuilta. Ainoastaan alastomuutta on vähennetty, mikä on tietystikin ISO virhe.
Basin City, lähes jatkuvan sateen täyttämä kaupunki, on todellinen synninpesä. Kaupungin johto on täynnä gangstereita sekä todellisia mulkeroita ja kaduilla liikkuu mitä omituisimpia hiippareita. Elokuva keskittyy kolmeen tarinaan, joiden yhdistävä tekijä on Basin City. Sankarit ovat äijien äijiä ja kuin suoraan otettu Sam Peckinpahin leffoista. Naiset ovat jumalattoman kauniita ja mahdollisimman vähiin vaatteisiin pukeutuneita strippareita, rikollisia tai ehdonalaisvalvojia. Elokuva tarjoaa kaksi tuntia näiden antisankarien yhteenottoja.
Parasta leffassa on sen visuaalinen puoli ja että sarjankuvan film noir -henki on tarttunut myös elokuvaan. Sarjakuvan luonut Frank Miller on ollutkin ohjaajana tässä leffassa. Mies tunnetaan valkokankaalla vain RoboCop leffan jatko-osien kautta. Vaikka leffaan onkin saatu mukaan Millerin maaginen maailma, niin mielikuvitukselle ei ole annettu yhtään tilaa. Lisäksi sarjakuvissa saa hengähtää sivujen kääntämisen aikana, mutta leffa ei anna tätäkään rauhaa. Elokuva on sitä älytöntä mättöä lopusta alkuun. Lisäksi on rasittavaa kuunnella kaksi tuntia kähiseviä kertojaääniä.
Näyttelijät tekevät roolinsa rutiinilla eikä niistä sen enempää. Kuitenkin sydäntä lämmittää se, että Mickey Rourke on jälleen pääsemässä huippurooleihin. Baarikärpäsestä (1987) on jo liian kauan aikaa. Noh, joka tapauksessa Sin City jätti ainakin minut kylmäksi. Enpä muista pettyneeni koskaan näin pahasti, kuin tämän elokuvan kohdalla. Kai tämä leffa jää jonkinlaiseksi virstanpylvääksi elokuvan historiaan, mutta sisällöllisesti elokuva kolisee tyhjyyttä.
nimimerkki: Arviomies
