Vuonna 1973 ilmestynyt American Graffiti tai tyhmästi suomennettuna Svengijengi ’62 on monella tapaa tärkeä elokuvahistoriassa. Tämän elokuvan menestymisen myötä ohjaajana toiminut George Lucas pääsi toteuttamaan ideaansa Tähtien sodasta. Ja loput te ehkäpä tiedättekin. Jos ette tiedä niin ottakaa nyt hyvät ihmiset selvää Tähtien sodan historiasta. Nyt ei ole käsittelyssä siis Star Wars vaan American Graffiti.
60-luvun Kaliforniassa sijaitsevassa pikkukaupungissa nuoret nauttivat viimeisestä kesäyöstä ennen lähtöä maailmalle ja kaupungille. Juuri tämä viimeinen yö onkin se jännittävin ja dramaattisin. Kaikki ei mene aivan putkeen. Pian he joutuvat oikeasti miettimään minkälaisen vastuun aikuisuus tuo ja joitain ei voisi vähempää kiinnostaa aikuisuus.
Tarina ja juoni on siitä erikoinen, että siinä ei tapahdu mitään erikoista. Tarina lähtee käyntiin heti, kun elokuva alkaa ja sen jälkeen näemmekin loistavaa viihdettä. Alussa nähdään hieman komediaa, mutta sitten nähdään draamaa ja nähdäänpä me vielä vähän kauhuelokuvan elementtejä. 60-luvun tunnelma on luotu loistavasti ja Lucas on todella tuntenut 60-luvun. Usein elokuvissa nuorten vaatteet ja puvut saatetaan vetää vähän överiksi, mutta tässä ne pysyvät realistisina, joka vain nostaa uskottavuutta.
Draama on toimivaa ja nuorten suhteet erittäin mielenkiintoiset. Visuaalisesti kaikki näyttää hienolle ja soundtrack on aivan mahtava. Elokuva loppuu yllättävästi ja elokuvaa katsoessani olisin voinut vannoa, että se olisi loppunut eri tavalla. Tuossakin on opetus, että aikuiseksi kasvaminen vaikuttaa tosissaan elämään. Elokuvassa on monta eri tarinaa, jotka onnistutaan pujottamaan yhteen lopussa.
Elokuva oli monille nuorille näyttelijöille pääsylippu kuuluisuuteen. Kaikki hahmot ovat hyviä ja heidän luonteenpiirteensä tuodaan loistavasti esille, jota elokuvissa todella arvostan. Esimerkiksi mukana on Han Solon ja Indiana Jonesin näyttelijä Harrison Ford ja nykyinen elokuvaohjaaja Ron Howard. Richard Dreyfussin näyttelemän Curtin tarina on kaikista tylsin ja turhin. Johnia esittävän Paul Le Matin ja Carolia esittävän Mackenzie Phillipsin yhteistyö oli loistavaa seurattavaa. Ron Howardin esittämä Steve on loistava hahmo, mutta hänen tyttöystäväänsä esittävä Cindy Williams ei toiminut yhtä hyvin ja jäi pahasti varjoon. Charles Martin Smith esitti Terryä upeasti, mutta oli hahmona hyvin tavallinen tapaus. Harrison Ford on tietenkin karismaattinen Bob Falfana. Candy Clark esitti Debbietä ja oli roolissaan kaikkien muiden tapaan myös hyvä.
Yhdessä Nuoren kapinallisen kanssa American Graffiti on parhaimpia nuorisokuvauksia, joita olen nähnyt. Se vie sinut samantien 60-luvulle ja saa sinut jännittämään, nauramaan ja yllättymään. Suosittelen tätä jokaisella, joka vain haluaa nähdä hyvän elokuvan.
