Aikanaan lukemattomien jäljittelijöiden vyöryn käynnistänyt ’Se’ toisesta maailmasta on eräs vanhemman science fictionin parhaimmista klassikoista. Nykyisin lähinnä kulttimainetta kärsivä elokuva ansaitsisi laajempaakin huomiota, vaikka ikä onkin paikoin kohdellut leffaa kaltoin. Ilmestymisensä aikoihin kyseessä oli äärimmäinen kauhuelämys, mutta hatunnoston tekijät ansaitsevat, sillä elokuva on edelleen hyvin jännittävä.
Juoni menee osapuilleen näin: tyypit löytää etelänavalta avaruusaluksen ja sen läheltä umpijäässä olevan avaruusolion. Jää sulaa ja tutkimusaseman tyypit tajuaa että avaruusolio on ottanut ritolat. Ei ehkä omaperäisin mahdollinen juoni, muttei myöskään Se Kaikkein Klišeisin mahdollinen, ja 1950-luvulla standardit joka tapauksessa olivat toiset. Sitä paitsi elokuvan pointti on aivan muualla. Tunnelma kasvaa ja jännityksen tihentyminen on rakennettu taitavasti. ’Sen’ kanssa käyty kissa-ja-hiiri -leikki on oikeasti paljon pelottavampi kuin monet nykyaikojen uforainat, esimerkkinä äärimmäisen puuduttava ”Maailmojen sota” (ties kuinka mones filmatisointi, joka tapauksessa se missä on Tom Cruise). Ja se tietty ovenavaus kyllä säpsähdyttää aina vaan.
Elokuvan tarina etenee joutuisasti, mutta ollen kuitenkin riittävän verkkainen pitämään jännityksen yllä. Mukana on niin tihentynyttä ja piinaavaa tunnelmaa asiaankuuluvalla epätoivolla ryyditettynä, kuin vanhaa kunnon säikyttelykauhuakin. Kumpikin puoli toimii tehokkaasti. Pituutta ei ole liikaa, ja elokuva käykin loppuaan kohden aina vain jännittävämmäksi. Loppuratkaisu tosin on hiukan laimea eikä varmastikaan 2000-luvulla erikoistehosteineen yhtä näyttävä kuin 1950-luvulla, jolloin elokuva sai suurta kiitosta tehosteistaan. Muutenkin elokuva on kärsinyt iästään jonkin verran, ja esimerkiksi avaruusolento näyttää enemmän showpainijalta kuin nykystandardien alienilta. Onnistuneesti otukseen on sen ihmismäisestä ulkokuoresta kyetty kuitenkin lataamaan jotain vierautta, mikä lienee olennaisimpia asioita onnistuneen kauhun pahiksen mystifioinnissa – ja se nostaa ylipäänsä koko teoksen pelottavuustasoa valtavasti.
’Se’ toisesta maailmasta pohjautuu löyhästi John W. Campbellin novelliin ”Olento”. Jos pidit tästä leffasta, kannattaa tsekata myös novelli ja toisinpäin. Loppuratkaisu on eri, joten spoilereista ei kannata huolehtia. Muutenkin tarinat eroavat toisistaan melko paljon, mikä tosin on ymmärrettävää: elokuvan ohjaamisen aikoihin muotoa muuttava otus olisi ollut mahdoton toteuttaa. Novelli on kyllä pelottavuustasoltaan aivan toista luokkaa, mikäli vertailua nyt halutaan tehdä, ja sen vahvuutena on ’Sen’ lähes yliluonnollisten kykyjen tuoma painajaismainen elementti – nyt vastassa on vain ulkoavaruuden muskelimasa, jota ei kannata kädenvääntöotteluun haastaa. Carpenterin uusintaohjaus (1982) olikin novellille paljon uskollisempi, mutta minusta alkuperäinen filmi hakkaa sekä elokuvallisesti että jännittävyydeltään uuden version 6-0.
Kaiken kaikkiaan ’Se’ toisesta maailmasta on yhä toimiva elokuva joka on vanhentunut kuin viini. Jännittävä elokuva joka pitää tunnelman korkealla loppuun asti. Kannattaa katsoa.
