1960-luvun loppu oli kiihkeää aikaa länsimaissa. Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt nuoriso alkoi astua taloudelliseen ja poliittiseen elämään ja samaan aikaan käynnissä ollut Vietnamin sota kuumensi tunteita. Vasemmistosympatiat omaava radikaali reportteri Ulrike Meinhof (Martina Gedeck) lyöttäytyy yhteen nuorempien, kiivaampien radikaalien kanssa joita johtavat Andreas Baader (Moritz Bleibtreu) ja Gudrun Ensslin (Johanna Wokalek). Lainopillista apua ryhmä saa Horst Mahlerilta (Simon Licht) ja heillä on visio paremmasta maailmasta. Yhteiskunta muuttuu ja radikaali opiskelijaliike hiljenee, mutta Baader jatkaa omaa toimintaansa. Ryhmän nimi on Punainen Armeijakunta (Rote Armee Fraktion) ja sen menetelmiin kuuluvat murhat, ryöstöt ja urbaani terrorismi. Saksan Liittotasavalta ei rikollisuutta hyväksy ja Horst Herold (Bruno Ganz) kyynisesti toteaa että terroristeja innostaa valheellinen myytti suurista idealisteista, sillä terrori jatkuu.
Bernd Eichinger, kerrottuaan Saksan traumaattisesta historiasta elokuvalla [movie]Perikato[/movie] poikkesi Hollywoodiin käärimään tuohta kasaan uuteen Saksan traumaattisen historian esittämiseen. Aiheena on vasemmistolainen terrorismi ja sävy on äärirealistinen ja armoton. Ohjauksesta vastaa Uli Edel ja vaikka elokuvalla on pituutta kaksi ja puoli tuntia ei Baader-Meihof Komplex tunnu yhtään pitkältä kuin vasta lopussa. Tavanomaista henkilöpohjaista draamaa etsivien on syytä kiertää tämä elokuva kaukaa, sillä henkilöt joita Edel kuvaa ovat staattisia ja paikalleen juuttuneita. He eivät kehity ja heidän asenteensa eivät muutu, joskin yhteiskunnallinen muutos näkyy myös taustalla, mikä lisää heidän vieraantuneisuutta yhteiskunnallisesta todellisuudesta.
Henkilöögallerian ollessa äärimmäisen laaja on heitä toteuttamaan tuotu erinomaisia tekijöitä. Martina Gedeckin ja Moritz Bleibtreun johdolla Baader-Meinhof liigan saa kasvot ja Johanna Wokalek tuo Gudrun Ensslinin hirviömäisyyden esille jyrkkänä kauneuden vastakohtana. Bruno Ganz antaa Liittotasavallalle kasvot maltillisena Horst Heroldina joka taistelee terrorismia vastaan paitsi voimakeinoilla myös tiedolla ja viisaudella. Hän muodostaa hyytävän vastakohdan raivokkaille RAF:n terroristeille.
Pitkänä elokuvana Baader-Meinhof Komplex kuvaa paitsi aikojen muuttumista, myös murtaa kaikki romanttiset myytit vasemmistolaisesta vallankumouksen marttyyristä. Baader, Ensslin ja muut ovat liian vihaisia ja itsekeskeisiä huomatakseen omia virheitään ja heiltä puuttuu jopa terroristeille tarpeellinen kuri ja ymmärrys järjestyksestä. Eichingerin näkemys osoittaa suoraan kuinka piittaamattomia ja julmia terroristit olivat joita Saksan kansa ei koskaan tukenut ja verta tirskivä väkivalta lisää vaikutelman shokeeraavaa voimaa. Baader-Meinhof Komplex kuvaa kauhun ilmapiiriä jonka väkivalta luo ja jota ylläpidetään piittaamattomalla itsepetoksella. Pelottavinta on se että moinen viha, ymmärtämätön kapina ja tarmo innostaa yhä ihmisiä dehumanisoimaan ja tappamaan. Kauhun aika päättyi vasta 20.4.1998 ja jotain kyseisen ryhmän ”aatteesta” kertoo että kyseisen koplan lakikätyri Horst Mahler on hyvää pataa Saksan uusnatsien kanssa.
Säälimätön, voimakas ja myytit murskaava. Katsojalle ei anneta helppoja vastauksia, mikä lisää uskottavuutta. Ainoat heikkoudeksi laskettavat asiat ovat siinä että melkoinen osa henkilöhahmoista tulee varsin hitaasti esitellyiksi ja lopusta olisi hieman voitu nipistää. Ei siis täydellinen, mutta erinomainen.
