Saagan synkin, kieroutunein ja hauskin osa.

7.1.2004 18:36

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Batman Returns
Valmistusvuosi:1992
Pituus:120 min

Batman Returns on vuonna 1992 valmistunut jatko-osa vuoden 1989 kassamagneetille. Monien mielestä kyseessä on paras Batman-elokuva, ja tuohon mielipiteeseen on kyllä helppo yhtyä. Tämä on Batman-saagan synkin, kieroutunein ja hauskin osa. Batman Returns on itse asiassa millä tavalla tahansa tarkasteltuna varsin onnistunutta fantasiaa.

Ohjaajan pallilla istuu ykkösosan tavoin Tim Burton. Hän herättää jouluisen Gotham Cityn henkiin sanoinkuvaamattoman kauniilla tavalla. Burtonin näkemys yhdistettynä loistavaan lavastukseen ja soundtrack-guru Danny Elfmanin musiikkiin muodostaa elokuvan ikimuistoisen yleisilmeen, joka vielä tänäkin päivänä, yli kymmenen vuotta myöhemmin, vakuuttaa yhtenä hienoimmista fantasianäyttämöistä koskaan.

Juoni pähkinänkuoressa: Syksyllä Gotham Cityn mielipiteitä jakava naamiosankari Batman otti yhteen psykoottisen Jokerin kanssa. Nyt eletään joulun aikaa, mutta ilon ja rauhan sanoma uhkaa jäädä taka-alalle, kun pahuuden voimat jälleen nostavat rumaa päätään. Teollisuuspamppu Max Schreck(aina mainio Chris Walken) on päättänyt pystyttää Gotham Cityyn uuden ydinvoimalan. Suunnitelma vaikuttaa päällisin puolin hyväntahtoiselta, mutta umpikierolla Schreckilla on aivan omat suunnitelmansa Gothamin varalle. Samaan aikaa kaupungin viemäreistä nousee groteski ihmiseläin nimeltä Pingviini. Otus keinottelee itsensä Gothamin asukkaiden suosioon, ja alkaa julkisesti parjaamaan Batmania. Ja ikään kuin tässä ei vielä olisi tarpeeksi, areenalle astuu mystinen Catwoman, jonka aikeista kukaan ei tunnu ottavan selvää. Tämän kaaoksen keskellä erakkomiljönääri Bruce Wayne märehtii traumojaan valtavassa kartanossaan vain uskollinen Alfred-hovimestari seuranaan. Taistelu Gotham Cityn herruudesta alkaa, kun Batmanin kutsusignaali valaisee yötaivaan…

Batman Returnsin monikerroksiset henkilöhahmot ovat hyvin näyteltyinä varsin mielenkiintoisia. Michael Keaton uusii epäkiitollisen roolinsa Batmanina. Epäkiitollisen siinä mielessä, että Batman-elokuvathan ovat suorastaan tunnettuja siitä, että pahikset tuppaavat aina varastamaan show’n. Tämä ei kuitenkaan Keatonia haittaa, vaan hän on omaksunut vielä ykkösosaakin paremmin kaksijakoisen kostajan roolinsa.

Vielä Keatoniakin paremmaksi pistää Danny DeVito, joka raskaasta meikkikerroksesta huolimatta tekee elämänsä roolin hyljeksittynä ja epämuodostuneena Pingviininä. Pingviini on kaikessa rujoudessaan niin traaginen hahmo, että katsoja pikemminkin säälii kuin pelkää häntä. Pingviini ei tässä elokuvassa ole esimerkiksi Jokerin kaltainen perinteinen pahis, ja tämä tekee hänestä roppakaupalla mielenkiintoisemman. Vaikka Pingviini sitä tuttua monokkelia Batman Returnsissa käyttääkin, niin muutoin hahmolla on kovin vähän yhteistä esimerkiksi 60-luvun camp-henkisen TV-sarjan Burges Meredithin esittämän Pingviinin kanssa.

Elokuvan parhaasta roolisuorituksesta vastaa kuitenkin Michelle Pfeiffer, joka esittää hiirulaismaista luuserisihteerikköä, josta murhayrityksen myötä kehkeytyy eläimellisen viettelevä Catwoman. Pfeiffer on kaksoisroolissaan niin suvereeni, että kyseessä on yksi kaikkien aikojen vivahteikkaimmista suorituksista, puhuttinpa sitten miehistä tai naisista. Seuratkaapa vain huviksenne Pfeifferin ääntä, ilmeitä ja eleitä elokuvan aikana. Kerrassaan nerokasta!

Batman Returnsin alku on upea, keskiosa mainio, ja se aina niin vaikea kolmas ja viimeinen näytös on sekin vähintäänkin viihdyttävää katseltavaa. Täydellisesti toteutettu lopullinen yhteenotto kerää kaikki langat kasaan, ja Daniel Watersin oivaltava käsikirjoitus kestää helposti halki elokuvan yli kaksituntisen keston.

Batman Returnsilla on aina ollut paikka sarjakuvafanien sydämissä, ja vaikka se olikin aikoinaan myös suht hyvä arvostelumenestys, niin silti tuntuu, että elokuva ei ole koskaan saavuttanut sitä mainetta ja kunniaa mikä sille eittämättä kuuluisi. Tämä johtunee siitä, että fantasiaelokuvia on aina hieman ylenkatsottu ns. eliittipiireissä, mikä on tietysti valitettavaa. Jos on olemassa joku, joka ei vielä tätä pop-kulttuurin helmeä ole onnistunut näkemään, niin ei muuta kuin kipin kapin vuokraamoon. Täydet pisteet.

nimimerkki: esimies

Arvosteltu: 07.01.2004

Lisää luettavaa