Vuonna 1939 ilmestynyt Tuulen viemää perustuu vuonna 1936 ilmestyneeseen samannimiseen Margaret Mitchellin kirjoittamaan kirjaan. Tämä kirja on sellainen mitä en todennäköisesti tule koskaan lukemaan. Johtuu ihan vaan siitä ettei minun aika riittäisi lukemaan niin pitkää kirjaa. Kun pääsisin kirjan loppuun, olisin jo unohtanut kirjan alun ja keskikohdan.
Scarlett O’Hara on rikkaan seudun kaunotar. Elämä on ihanaa ja kaikki on täydellistä. Scarlett yrittää löytää itselleen sulhasta, mutta haluaa eniten Ashley Wilkesin, joka jostain syystä ei vain voi seurustella Scarlettin kanssa. Vihainen Scarlett suostuu Ashleyn tulevan vaimon, Melanie Hamiltonin veljen kosintaan. Valitettavasti synkät ajat ovat tulossa, kun sisällissota on alkamassa. Sodassa Scarletin mies kuolee ja hän lähtee Melanien kanssa Atlantaan, jossa tarvitaan sairaanhoitoa ja rahankeruutanssioita. Scarlett joutuu jatkuvasti tekemisiin miljonääri Rhett Butlerin kanssa. Scarlett suostuu tanssimaan Rhettin, vaikka hänen pitäisi surra miehensä kuolemaa. Kun Melanie synnyttää lapsen, heidät on saatava turvaan Taraan. He tarvitsevat Rhettin apua.
Synkät ajat ovat nyt koittaneet, mutta neuvokas Scarlett ei aio luovuttaa. Hän rehkii töitä, huijaa siskonsa sulhasen itsensä kanssa naimisiin ja yrittää saada vangitulta Rhettiltä rahaa. Tämäkään avioliitto ei etene pitkään. Lopulta Scarlettin ja Rhettin tiet kohtaavat, mutta kestääkö Scarletin kolmannes avioliitto?
Elokuvan alussa mietin hieman, että onko tämä sotaelokuva. Homma tuntui enemmänkin romanttiselta draamalta, jota tämä toki onkin. Sotaelokuvan henkeä tuli mukaan vasta myöhemmin eikä edes heti, kun sisällissota alkoi. Tällä kertaa ei näytetä kunnola sotaa vaan näytetään sen aiheuttamia tuhoja. Ja vaikka ei kukaan nykypäivänä voi tietää miten kauheaa oli elää Yhdysvaltain sisällissodan aiheuttamien tuhojen maailmassa, onnistuu elokuva kuvastamaan ainakin sellaisen kuvan sodan jäljistä kuin minä päässäni kuvittelen. Puvustus on upeaa ja maisemat ovat hienoja. Kohtaus, jossa Scarlett kävelee junaa-asemalle ja maassa näkyy ruumiita, on aivan loistava. Jollain tasolla elokuva on ihan kostettavakin, mutta minua tämä ei koskettanut niin paljon kuin odotin.
Tuulen viemää synnytti yhden kliseen, jossa kaikki miehet haluavat jonkun naisen omakseen, mutta juuri se mies, jonka nainen haluaa, ei halua häntä. Scarlettin sanomasta ”I’ll think about it tomorrow” lauseesta on muodostunut muistettava lausahdus. Se myös kertoo ettei kaikkia maailman murheita tai joitain pieniä murheita tarvitse selvittää tai miettiä juuri sillä sekunnilla. Välillä kannattaa vain antaa olla ja noh… miettiä sitä huomenna.
Elokuvan arvostus on mielestäni tippunut hieman siitä mitä se oli vuonna 1936. Nykyään ihmiset haukkuvat sitä liian siirappiseksi ja sitä se tosissaan on. Kaikki varmasti tajuavat sen itsekkin.
Scarlett O’Haraa näyttelevä Vivien Leigh onnistuu roolissaan loistavasti ja on suloinen tapaus. Scarlettista olisi saanut hyvin helposti ärsyttävän hahmon, mutta hänet tuotiin onnistuneesti kirjasta elokuvaan Clark Gable on mahtava Rhet Butlerin roolissa. Hän on karismaattinen, mutta silti näyttää hieman häijyltä.
Elokuva loppui niin, että se jätti katsojan miettimään mitä seuraavaksi tapahtuu. Oli selvästi tarkoitus jättää tarina kesken ja se kuuluu sen hyviin puoliin, koska tällä tavoin elokuva jää paremmin mieleen. Elokuvan jättämiin kysymyksiin vastattiin vuonna 1994 televisiosarjalla. Scarlett nimen saanut sarja oli turha tekele, vaikka sitäkin on kehuttu puvustuksesta. Samaa henkeä mitä elokuvassa oli ei saatu vangittua sarjaan ja lisäksi Scarlettin ja Rhettin uudet näyttelijät eivät onnistu rooleissaan kovin hyvin. Joka tapauksessa suosittelen katsomaan Tuulen viemää, koska se ensinnäkin kuuluu yleissivistykseen ja on monelta osa-alueeltaan hyvä elokuva. Aivan täydellinen se ei ole, mutta sitä ei taida olla ehkä mikään elokuva. Jos et tänään ehdi katsoa elokuvaa, voit miettiä sen katsomista vaikkapa juuri Scarlettin mukaisesti huomenna.
