Neuvostoliiton elokuvateollisuus kärsi toisen maailmansodan jälkeen pahasta laskukaudesta maassa liikkuneen sensuurin vuoksi. Vasta Stalinin kuoleman jälkeen elokuvantekijät saivat edes hieman vapautta ja silloin alkoikin kokonaan uusi aikakausi neuvostoelokuvan historiassa. Tuolta aikakaudelta onkin peräisin monta klassikon asemaa saavuttanutta sodanvastaista filmiä, kuten esimerkiksi Andrei Tarkovskin Ei paluuta, Grigori Chukhrain Vain neljä päivää, sekä nyt arvosteltavana oleva Mikheil Kalatozishvilin Kurjet lentävät, joka voitti kultaisen palmun Cannesissa vuonna 1958.
Kurjet lentävät kertoo kahdesta rakastavaisesta, Veronikasta ja Boriksesta, joiden yhteiselon ihanuus katkeaa sodan sytyttyä. Veronika on varma, ettei Boris joudu lähtemään sotaan, mutta syntymäpäivänään hän saa kuulla rakkaansa ilmoittautuneen vapaaehtoiseksi taistelukentille. Nuoren Veronikan elämä menee täysin raiteiltaan, ja tästä selviämistä ei auta yhtään Boriksen serkku, Mark, joka on auttamattomasti rakastunut Veronikaan. Kun Boriksesta ei kuulu mitään, päättää hänen serkkunsa tehdä aloitteen ja tämän seurauksena Veronika meneekin naimisiin Markin kanssa, vaikka sisimmässään halveksuu tätä. Sodan edetessä Veronika joutuu työskentelemään sairaanhoitajana ja tajuamaan tämän myötä tekemänsä virheet, sekä sen, että Boris ei ehkä koskaan palaakaan.
Elokuva esittää Veronikan ja Boriksen rakkaustarinan heihin keskittyen, mutta se tekee samalla selväksi sen, että heidän kohtalonsa on vain yksi monista. Tämä käy ilmi hyvin kohtauksista, joissa suurten väkijoukkojen keskellä näemme paljon lähikuvia muidenkin ihmisten kasvoista, ja jokaisella heistä tuntuu olevan oma tarinansa, joka on aivan yhtä merkityksellinen kuin kahden päähenkilömme. Tämän vuoksi elokuva riipaiseekin syvemmältä, koska se esittää sodan vaikuttavan kaikkiin vain yhden tai kahden henkilön sijaan. Elokuvan sanoma on muutenkin pasifistinen, ja filmi pilkkaakin avoimesti sodan puolesta olevien ajattelutapaa osoittaen samalla ohjaajan tajunneen sen, ettei sodassa ole vain hyviä ja pahoja. Tämän takia jopa suomalaisen on helppo samaistua venäläisen pariskunnan kokemuksiin sodan aikana, vaikka minkälaista ryssävihaa olisi pää täynnä. Kun Boris eräässä kohtauksessa saa luodin rintaansa ja haavoittuu sen seurauksena, ei sitä ajattele, että nyt suomalaiset kuvataan pahoina, vaan että sota on se pahuus – eivät ihmiset, jotka joutuvat käymään sitä. Boriskin ilmoittautui vapaaehtoiseksi vain siksi, että hän kuvitteli sen olevan oikea teko maansa puolesta, aivan kuin lähes kuka tahansa isänmaataan rakastava olisi tuolloin tehnyt kansallisuudesta riippumatta.
Kurjet lentävät tarjoilee koskettavan ja mukaansatempaavan tarinansa lisäksi myös uskomattoman komeaa kuvausta ja kamerankäyttöä. Kamera-ajot ovat viimeisen päälle tyyliteltyjä, ja niinkin arkipäiväisestä asiasta kuin portaissa kävelystä on tehty todellista silmäkarkkia kameran liikkeiden ja pitkien ottojen vuoksi. Kuvaukselliset ratkaisut ovat muutenkin nerokkaita ja kohtaukset todella pitkiä, minkä vuoksi välillä ihmetteleekin, miten tekijätiimi on oikein jaksanut alkaa järjestämään jotain vastaavaa. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa Veronika hyppää pois bussista, juoksee sen jälkeen ihmisjoukon luokse, tunkeutuu sen läpi ja ylittää tien, jossa on käynnissä sotilasparaati, kulkien erään tankin edestä vain senttien päästä siitä. Koko kohtaus on yksi pitkä otto ja sen aikana kamera nousee maatasosta usean metrin korkeuteen, mutta ei missään vaiheessa tee kohtauksesta epäselvää, vaan yhden komeimmista näyistä, mitä elokuvakameralla on koskaan tallennettu. Visuaaliseen ilmeeseenkin on panostettu oikein tosissaan, minkä vuoksi esimerkiksi heijastukset ja varjot näyttävät erittäin komeilta.
Sokerina pohjalla Kurjet lentävät sisältää aivan erinomaisia näyttelijänsuorituksia. Elokuvan kiistatta parhaan roolisuorituksen tekee Veronikaa esittävä Tatyana Samojlova, joka kerää katsojan sympatiat puolelleen heti alkuminuuteilla ollen kuitenkin paljon muutakin kuin vain muiden heiteltävänä oleva rassukka. Samojlovan ilmeet ja eleet ovat niin komeaa katsottavaa, että uskallan väittää hänen tekevän yhden parhaista näkemistäni naisrooleista. Myös Borista esittävä Aleksey Batalov loistaa kameran edessä eikä sivuhenkilöistäkään löydy mitään moitittavaa. Tähän kun lisätään vielä se, että Samojlova on yksi kauneimmista koskaan eläneistä naisista, on elokuvaan todella helppo päästä sisälle.
Jos elokuvia arvosteltaisiin pelkästään visuaalisen ilmeen puolesta, saisi elokuva jo silloinkin minulta täydet pisteet. Kauniin ulkokuorensa lisäksi Kurjet lentävät sisältää kuitenkin uskomattoman määrän asioita, jotka jättävät katsojan ihailemaan ohjaaja Kalatozishvilin tuotosta useiksi päiviksi elokuvan jälkeen. Elokuva on julkaistu Amerikassa Criterion Collectionin kokoelmassa todella komealla kuvanlaadulla varustettuna. Levy on vieläpä aluekooditon, joten se toimii erinomaisesti eurooppalaisissakin soittimissa, minkä vuoksi suosittelen kyseistä julkaisua oikeastaan jokaiselle todelliselle elokuvafanille. Kyseessä kun on todellinen elokuvataiteen helmi arvoisellaan julkaisulla varustettuna.
nimimerkki: Nosoki
