Rationaalista ajattelua puolustavaan pääideaan liittyy myös sanoma kulttuuriperinnön vaalimisen tärkeydestä.

3.8.2010 17:16

Arvioitu elokuva

Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Agora
Valmistusvuosi:2009
Pituus:122 min

Chileläissyntyinen ja suurimman osan elämästään Espanjassa asunut Alejandro Amenábar sai huomiota jo parikymppisenä ohjattuaan ensimmäisen lyhytelokuvansa Himenóptero, jonka on mainittu osoittavan merkkejä miehen tulevista mestariteoksista. Amenábarin elokuvista hänen debyyttifilminsä Tesis on ainoa mikä on hänen tuotannostaan jäänyt minulta näkemättä, mutta nyt näkemässäni neljässä elokuvassa, Avaa silmäsi, The Others, Meri sisälläni ja uusin Agora, on havaittavissa selkeitä yhtäläisyyksiä, joiden perusteella voi päätellä jotain ohjaajan persoonasta. Esimerkiksi uskontoihin liittyvien ristiriitaisten ajattelutapojen tarkkanäköinen esilletuominen ovat keskeinen osa erityisesti kolmea viimeksi mainittua elokuvaa.

Ohjaaja siirtyy uusimmassa filmissään muinaishistoriaan ja kertoo uskonnollisten fanaatikkojen uhriksi joutuneen kreikkalaisen matemaatikon, filosofin ja astronomin Hypatian traagisen tarinan. Lähtökohdat vaikuttavat lupaavilta, koska muinaishistoriaan sijoittuvista filmeistä tehdään useimmiten varsinkin nykypäivänä lähinnä suoraviivaisesti eteneviä miehiseen miekanheilutukseen perustuvia spektaakkeleita. Vaikka Hypatian todellisista vaiheista ei ole olemassa tarkkaa tietoa, Amenábarin tulkinta aiheesta vaikuttaa kuitenkin uskottavalta, sillä tarinan päähenkilön kaltaiset ihmiset ovat aina olleet ilmeisiä uskonnollisen vihan kohteita.

Hyvin tasapainossa oleva elokuva ilmentää huippuälykkään naisen ahdistusta uskonnollisen vainon kohteena, se myös valottaa vallankumouksellisten taivaankappaleiden liikkeitä koskevien teorioiden syntyä ja välillä pysähtyy tutkimaan tarinan päähenkilön yksityiselämän olemattomuutta ja sulkeutuneisuuden vaikutusta hänen lähiympäristöönsä. Naisesta kiinnostuneita ovat etuoikeutetusta asemasta nauttiva Orestes, ja naista orjana palveleva Davus, joka joutuu erityisen hankalaan tilanteeseen joutuessaan tekemään valinnan Hypatian ja kristittyihin liittymisen välillä.

On ilahduttavaa nähdä, kuinka uuden sukupolven lahjakas näyttelijätär Rachel Weisz pääsee vihdoin toden teolla loistamaan pääroolissa. Aikaisemmin hänen merkittävimmät suorituksensa lienevät poliittisen trillerin Uskollinen puutarhuri pääosa, joka teki vaikutuksen, toisin kuin keskinkertaiselta maistuva elokuva kokonaisuudessaan, sekä roolisuoritus Neil LaButen provokatiivisessa ja nerokkaassa kaksinaismoraalista kertovassa filmissä The Shape of Things, jossa nainen oli myös tuottajana. Amenábar ottaa Weiszin luontaisista lahjoista kaiken irti, ja hän onkin myös ulkonäöltään ilmiömäisen vaikuttava oikean elämän muotokuviin verrattaessa. Hänen tulkintaansa innokkaasta mutta ahdistuneesta roolihahmosta ei voi kuin ihailla.

Juonessa Rooman hallitsemassa Egyptissä uskovaisten aloittamat mellakat pakottavat tarinan päähenkilön oppilaineen loukkuun Aleksandrian kirjastoon, jonka sisältämiä muinaisen maailman viisauksia he päätyvät suojelemaan henkensä kaupalla. Elokuvan jälkipuolisko kuvaa Aleksandrian kirjastoa kohdanneen tragedian jälkeistä aikaa, jolloin Hypatia joutui äärikristityn Kyrilloksen vihan kohteeksi Oresteksen kanssa syntyneen riidan vuoksi.

Filmissä ei ole kyse pelkästään ajallensa harvinaisen arvostetun naispuolisen älykön kohtalon kuvauksesta, vaan rationaalista ajattelua puolustavaan pääideaan liittyy myös sanoma kulttuuriperinnön vaalimisen tärkeydestä. On kiistämätön tosiasia, että arvokkaiden kulttuurin osien tuhoutuminen merkitsisi myös ihmiskunnan kehityksen radikaalia hidastumista. Nykypäivänä Agora ei edusta sitä tyypillisintä elokuvantekoa, minkä takia onkin perin juurin harmillista, ettei sitä juuri missään valtiossa päästy valkokankailla näkemään.

Arvosteltu: 03.08.2010

Lisää luettavaa