Pienimuotoisella scifi-trilleri Pii:llä (1998) ja rankalla huumekuvauksella Unelmien Sielunmessu (2001) ohjaaja Darren Aronofskystä tuli hetkessä yksi lupaavimmista nykyajan elokuvan tekijöistä, jonka kädenjälki varsinkin Unelmien Sielunmessussa puhuttelee vielä tänäänkin. Aronofsky alkoi suunnitella uutta produktiotaan The Fountainia jo vuoden 2002 aikana, jolloin päätähdiksi oli ehdolla Brad Pitt ja Cate Blanchett, mutta leffan budjettia jouduttiin leikkaamaan ja odotusten ansioista Pitt ja Blanchett lähtivät kävelemään. Vasta 2004 lopulla Aronofsky löysi uudet tähdet Hugh Jackmanin ja oman vaimonsa Rachel Weiszin tähdiksi elokuvaansa.
The Fountainin tarinaa on vaikea selittää, sillä homman ydin sijoittuu 1000 vuoden ajalle rakkauden ja kuoleman kysymysten ääreen. Nykyajassa tutkija Tom Creo (Jackman) yrittää pelastaa kirjailija vaimonsa Izzyn (Weisz) syövästä, mutta toivoa ei tunnu olevan. Espanjassa 1500 luvulla Kuningatar Isabella (jälleen Weisz) ja hänen konkistadori Tomas (jälleen Jackman), etsivät myyttistä elämän puuta, jonka pitäsi parantaa elämää. Lopulla poiketaan kaukana tulevaisuudessa, jossa Tommy (edelleen Jackman) matkustaa suuren kuplan sisällä avaruudessa elämänpuu mukanaan ja sitten ollaankin taas nykyajassa.
Darren Aronofsky on tehnyt teoksen, joka on ehdottomasti yksi 2000-luvun ainutlaatuisimpia. Jos juonen selostus tuntui epäselvältä sitä voi Fountainin seuraaminenkin olla. Kolmen eri ajassa tapahtuvaa jaksoa ei yhdistetäkään muihin ja näin katsojalle jää pohdiskeltavaa pitkään elokuvan jälkeenkin. Onko Jackmanin hahmot jokaisessa ajan jaksossa samat, vai erihenkilöt? The Fountain on raskas kertomus rakkaudesta ja halusta pelastaa oma läheinen. Aronofsky näyttää jälleen taitonsa miten näinkin monitaiteellisesta tarinasta tehdään viimeisen päälle hiottu mestariteos vailla vertaa. Aronofsky pääteemat ovat elämä, rakkaus, kuolema ja tarinan pääopetus miten niitä voi muuttaa, muutamatta kohtaloa.
The Fountain kannattaa katsoa rauhassa ajan kanssa ja ajautua itse mukaan visuaalisen upealla tripille, joka rikkoo rajoja tyylikkäästi. Aronofsky ei aivan niin rankkoja metodeja käytä, joita nähtiin Unelmien sielunmessussa, vaan hän käyttää pääkaksikon välillä enemmänkin surua ja tuskaa. Hugh Jackman lunastaa tämän elokuvan jälkeen paikkansa vakavimpienkin elokuvien tähtenä, sillä miehen kolmen roolin suoritus on loistavaa työtä. Kaunis Rachel Weisz onnistuu samalla lailla kahdessa roolissaan, ja näiden kahden kemia on enemmän kuin onnistunutta. Ellen Burstyn ja Sean Patrick Thomas täydentävät loistavasti tätä mestariteosta.
Kokonaisuutena The Fountain on kiehtova ja haastava tarina rakkaudesta ja kuolemasta kolmella eri aikajanalla. Darren Aronofsky on luonut yhden 2000-luvun hienoimmista mestariteoksista, joka vetää vertoja monille viimevuosien elokuville.
nimimerkki: andy
