Dome Karukosken (s. 1976) ohjaama elokuva Leijonasydän liikkuu uusnatsien maailmoissa. Elokuva sisältää myös huumoria ja seksiä, joista kirjoitelkoon joku toinen.
Leijonasydämen tapahtumat sijoittuvat pienelle paikkakunnalle, jossa toimii pieni, mutta verrattain aktiivinen nuorten uusnatsien ryhmä. Ryhmän aatemaailma kiteytyy iskulauseeseen ”Valkoisen Suomen puolesta!” Maahanmuuttajat muodostavat ryhmän viholliskuvan, heidät koetaan veronkiertäjinä ja suomalaisten naisten ahdistelijoina. Ryhmän ulkoisina tunnuksina ovat maastoasut, natsihenkiset tatuoinnit ja natsitervehdykset. Kättä vedetään oikoseen ihan porukalla. Myös voimailuharjoitukset kuuluvat ryhmän yhteiseen toimintaan. Ja mikäli se tähän jäisi, ei kellään välttämättä olisi asiasta kovin paljon sanottavaa. Kuntosalilla hankittu fyysinen voima purkautuu kuitenkin toisinaan hyökkäyksinä maahanmuuttajia kohtaan. Ryhmä on niinikään valmis puolustamaan jokaista ryhmän jäsentä tämän henkilökohtaisia vihamiehiä vastaan.
Kunnia on uusnatsien ryhmän toiminnan tärkein taustalla vaikuttava ajatus. Ja juuri henkilökohtaisen kunnian menettäminen lienee johtanut nämä nuoret ihmiset pelätyn ja paheksutun aatteen suojiin. Natsiaate on toisaalta heidän suojakilpensä, heidän selityksensä sille, mikseivät he ole menestyneet ja toisaalta heidän mahdollisuutensa menestyä toinen toistensa seurassa ja saada kunnioitusta muiltakin. En tiedä miten lähelle totuutta elokuva mahtaa osua kuvatessaan uusnatsit elämässään sivuraiteille sysättyinä ihmisinä. Elokuvassa jätetään täysin käsittelemättä se mahdollisuus, että joku taitava johtaja ottaisi tällaisen ryhmän käyttöönsä ja komentoonsa. Ryhmän aatemaailma kuvataan ohuena ja heidän toimintansa äijämäisenä uhoamisena. Mahdollinen juonenkehitys aatteellisesti haastavampaan suuntaan jää hyödyntämättä elokuvaan oleellisena osana sisältyvän rakkaustarinan vuoksi. Toinen selitys voisi löytyä elokuvaa rahoittaneitten tahojen siipien heilahduksista? Rasisteihin suhtaudutaan paikoin aika rasistisesti.
Leijonasydän on reipas ja toiminnantäyteinen elokuva, joka nostaa puheenaiheeksi natsiaatteen. Suomen natsimenneisyys on vaiettu aihe, jota taidettiin viimeksi käsitellä vuonna 1981 valmistuneessa elokuvassa Pedon merkki. Ehkä Karukoski löytäisi jotain sanottavaa myös 1930-40-lukujen tapahtumista?
