Kun supersankari otetaan filmatisoinnin kohteeksi voi ohjaaja joko pyrkiä hyvään elokuvaan tai sitten hyvään, aivottomaan viihteeseen. Kun lähtökohtana on vihreä hirviö jonka ajatteluun mahtuu ainoastaan muusaaminen on odotettavissa että elokuva on jälkimmäistä, mutta Ang Lee lähtee juuri toiseen suuntaan. Aiheen käsittely on kunnianhimoisen vakavaa ja niin realistista kuin aihe vain sallii, mutta lopputulos jää keikkumaan kahden ääripään väliin.
Bruce Krensler (Eric Bana) on tiedemies. Laboratoriossa tapahtuu onnettomuus ja hän altistuu paitsi gammasäteilylle myös kokeellisille nanokoneille, jotka ovat pääasiassa tappaneet kaiken minkä kanssa ovat olleet tekemisissä. Näyttävänä sivuvaikutuksena tarpeeksi suuttuessaan Bruce muuttuu korkeaksi, leveäksi, rotevaksi, rumaksi ja vihreäksi roikaleeksi joka kömpelön mellastuksensa seurauksena jättää jälkeensä valtavan hylkyvanan. Siitähän käynnistyy melkoinen soppa, sillä kenraali Ross’n (Sam Elliot) mielestä kyseessä on uhka kansalliselle turvallisuudelle ja lisäksi pitkään vangittuna ollut, mutta hiljalleen vapautunut Brucen biologinen isä, itsellään kiellettyjä kokeita tehnyt David Banner (Nick Nolte) on halukas jatkamaan kokeitaan. Hän aikoo ymmärtää syntyneen ilmiön, ottaa sen haltuunsa ja hallita sitä. Elävän ja täysin ennalta-arvaamattoman joukkotuhoaseen inhimillisenä kontaktina on em. kenraali Ross’n tytär Betty (Jennifer Connelly).
Ang Leen rohkea ote on pakko myöntää faktaksi. Tyhmä ja ruma roikale ei ole sankari, vaan enemmänkin ihmiseen (kireä ja ongelmien vaivaama) sidottu voima jonka luoja haluaa sen takaisin käsiinsä ja joka on saatava kuriin, sillä se on henkilö. Genrelle epätavanomaisen mietteliäisyyden lisäksi Lee alleviivaa useilla sarjakuvamaisilla tehokeinoilla. Kuva-ala on monesti jaettu ruuduiksi, siirtymät ovat pyyhkäisyjä ja muita alleviivaavan näkyviä jippoja ja urbaanien maisemien sijasta Lee hekumoi upeilla autiomaanäkymillä ja jopa ilmiselvällä lavalla. Nimiroikale näyttää vakuuttavan rumalta, mutta sen toteutus tökkii, sillä se liikkuu aivan liian kevyesti kokoonsa ja muotoonsa nähden. Valitettavan muovisesti remuavan roikaleen lisäksi mukana on upeita maisemia ja miljöitä.
Jokainen neljästä pääroolista liittyy suoraan nimiroikaleeseen. Sillä on kantaja joka pelkää sitä, luoja joka haluaa hallita sitä, vartija joka haluaa eristää sen ja lieka joka estää sitä räjähtämästä. Eric Bana on melkoisen väritön Bruce Banner (käytetään syntymänimeä), mutta ainakin asianmukaisen ilmeikkään suuttumisen hän saa aikaan. Jennifer Connelly jää harmillisen ohueksi Brucen inhimillisenä kontaktina, mutta koska tarina ei kerro heidän menneisyydestään se siedettäköön. Sam Elliot on vakuuttava auktoriteettihahmo, joka valitettavasti ymmärtää mitä on tapahtunut ja ei myöskään epäröi käyttää kaikkia tarpeellisia voimakeinoja. Nick Nolte aloittaa hillitysti, mutta etenee varsin nopeasti riehakkaasti ylinäytteleväksi hulluksi tiedemieheksi joka myös näyttää hullulta.
Lyhyesti sanoen Ang Lee saa pisteet kotiin mietteliäästä, draamaan perustuvasta tyylistä ja upeasta kuvastosta, mutta pitkä miinus tulee muovisesta nimiroikaleesta ja hosuen lopetetusta tarinasta. Pyrkimys olla hyvä elokuva vihreästä roikaleesta joka laittaa kaiken päreiksi jää puolitiehen eikä toimintakaan vakuuta. Lisäksi kovasti mietin mistä aineesta Brucen housut ovat…
