Klassinen Terminator-saaga saavutti jo neljännen osansa elokuvassa Terminator Salvation (suom. Terminator – Pelastus). Siinä missä ensimmäiset kaksi osaa kuuluvat elokuvahistorian eeppisiin klassikoihin, oli kolmas osa jokseenkin lattea. Neljättä osaa kohtaan minkäänlaisia positiivista ennakko-odotuksia minulla ei täten ollut.
Päinvastoin, lähtökohta on itse asiassa melko arveluttava. Elokuvan ohjaajaksi nimittäin valikoitui mies nimeltä ”McG”. Pelkkä tekoviileä nimi ei sentään suurta pelkoa aiheuta, mutta toisaalta nimi on enne – kaveri on ohjannut ennen tätä lähinnä musavideoita/dokumentteja sekä Charlien enkelit -leffoja. Arveluttavat lähtökohdat eivät suinkaan lopu tähän. Pääosiin on nimittäin hankittu mm. Avataristakin tuttu Sam Worthington ja Christian Bale. Worthington ei ole todellakaan mikään luonnenäyttelijä ja Balen naama on ehkä liiankin kulunut. Lisäksi jälkimmäisellä on paha maneeri möristä ”pelottavalla” kurkkuäänellä action-rooleissaan.
Edellisistä Terminatoreista poiketen leffa sijoittuu tulevaisuuteen, tarkemmin ottaen vuoteen 2018. John Connor (Bale) taistelee ihmiskunnan puoleilla koneita vastaan. Vuonna 2003 ruuminsa Skynetille luovuttanut Marcus Wright (Worthington) liittyy joukkoon, kun hän pääsee pakoon maanalaisesta vankilasta. Tämän enempää juonesta ei kannattane paljastaa, muuta kuin että ihmisen ja koneen välisiä filosofisia ja fyysisiä eroavaisuuksia päästään tässäkin elokuvassa ihmettelemään.
Terminator Salvationin kuvaama tulevaisuus on Mad Max -henkinen: pölyinen, ruosteinen ja ruma. Ihmiskunta piileskelee maan alla ja hökkeleissä. Skynet on kehittänyt suuren valikoiman erilaisia tappajarobotteja, ja leffassa niitä esitellään runsaalla kädellä. Parasta onkin upea visuaalinen toteutus – robotit näyttävät täysin aidoilta ja ne viipyvät kuvassa pitkään. Terminatoreissa näkeekin hyvin efektitekniikan kehityksen. Siinä missä ensimmäisessä osassa (1984) tappajarobottimme näyttäytyi nykivänä, jopa karikatyyrimaisena vahanukkena, niin uusimmassa osassa koneet ovat täysin luonnollinen osa toimintaa. Myös ääniraita on muhkea ja leffa toimi sekä kotona ja teatterissa näiltä osin loistavasti. Toisaalta kompromissi tulee sitten elokuvallisen laadun myötä – silmiähivelevä grafiikka kun ei valitettavasti korvaa hyvää juonta ja tiivistä tunnelmaa.
Juoni toimii leffassa melko hyvin. Ensimmäisten osien eeppisyydestä ei ole tietoakaan, mutta mukiinmenevä kehys toiminnalle kuitenkin saadaan. Kytkentä edellisiin osiin toimii. Lainoja ja vihjauksia varsinkin Terminator 2:sen suuntaan riittää. Tämä kuitenkin myös ärsyttää, sillä leffa ei yllä tarinansa puolesta esikuviensa tasolle. Terminator Salvationissa samat menestyksen osatekijät ovat kyllä periaatteessa mukana, mutta ne ovat valitettavan levällään ja ne ovat osin epäuskottavia. Vai mitä mieltä voi olla ”mototerminatoreista”? Miksi Skynet suunnittelisi ammuskelevan moottoripyörän, mutta jonka voi tarpeen tullen kaapata ihmiskäyttöön. Entä mitä järkeä on kerrostalon kokoisessa jättirobotissa joka näyttää enemmän tai vähemmän ihmiseltä? Eiköhän hieman tehokkaampiakin tuhoamisrobotteja maailman kehittynein tekoäly saisi aikaan…
Puutteistaan huolimatta Terminator Salvation on viihdyttävä ja erittäin näyttävä toimintaelokuva, joka on Terminator-saagan ystävän pakko katsoa. McG on yhdistetty myös viidennen Terminatorin tuotantoon, joten lisää on ilmeisesti tulossa. Toivotaan että taso säilyy vähintään samanlaisena, parannuskaan ei olisi pahitteeksi.
