Tervetuloa Uuteen-Seelantiin kauniille Peter Jacksonin synnyinmaalle. Loma-aika on parhaimillaan, sää on kaunista ja lampaita vilisee lähes jokaisella pelolla. Unohdinko kertoa, että ihminen on joutunut ravintoketjuun, sillä lampaat ovat kyllästyneet ruohon syömiseen ja siirtynyt ihmislihaan – voi kuinka jaloa. Sukunsa suurelle farmille Uuteen-Seelantiin paalava Henry Oldfield (Nathan Meister) huomaakin asioiden muuttuneen. Hänen veljestään Angusista (Peter Feeney) on tullut laborantti ja hän on tehnyt joitain kokeita lampailla. Ja kun luontoon kerran kosketaan, niin luonto vastaa takaisin ja tekee sen tällä kerralla hyvinkin verisesti.
Musta Lammas luultavasti yksi hauskimmista elokuvien nimistä koskaan. Se sisältää sen verran aivottoman juonen, että David R. Ellisin Snake on a Plane ja Tarantinon & Rodriguezin Grindhouse pätkistä pitävien ei kannata jättää lammashyökkäystä väliin. Sillä tämä on puhdasta roskaelokuvaa parhaimillaan tai huonoimillaan. Lampaat ovat sinänsä ihan mielenkiintoinen kokeilu kauhukomedian tappajiksi, tai no onhan tomaatitkin ihmisiä lahdanneet.
Jonathan King luo lampaiden ympräille juurikin niin kliseisen tarinan kahdesta veljestä, joista toinen on tavallinen taviainen kuin toinen taas hieman jumalallista valtaa haluava kovis. Vaikka Musta Lammas enemmänkin puhasta komediaa onkin, niin mukaan mahtuu muutama rajuhko raatelukohtaus, jossa vertakaan ei säästellä. Ja jälleen Yhdysvalloissa tätä tullaan levittämään pg-13 ikäräjalla, mielenkiintoista. Veljeksiä näyttelevät Nathan Meister ja Peter Feeney eivät varmastikkaan monelle sano mitään, mutta ihan huolettomat roolit kaverukset vetää. Edelleenkin pääosassa on Lampaat, jotka ovat kyllästyneet Uhrilammas-vitseihin.
Musta Lammas on loppujen lopuksi kelvollinen roskaviihteen omaava kauhukomedia, jossa ei järki päätä paina.
nimimerkki: Jalmari
