Kiinalaiset ovat kyllä aika velmua väkeä. Vai pitäisikö tässä tapauksessa puhua hongkongilaisista, samapa tuo; velmuja kai kumpikin. Hongkongin ratkiriemukasta elokuvamaailmaa tuskin tarvitsee tällä sivustolla kauheasti esitellä; on John Woota, räjähtävää toimintaa, kung fu -juttuja ja vaikka mitä hauskaa. Valitettavasti kaikki elokuvajakelu tässä maailmassa tuntuu olevan jenkkiomistuksessa ja kaikenlainen laadukas ei-amerikkalainen tavara jää harmittavan helposti kansoilta näkemättä samalla, kun Hollywoodista kaavitaan pöntön pohjallisetkin tänne levitykseen. Tai näin ainakin itse olen kuullut ja ymmärtänyt. Mitenkään muutoin ei esimerkiksi voi ymmärtää tämän elokuvan täydellistä tuntemattomuutta meillä päin. Jackie Chan -elokuvista tutun pyöreän Sammo Hungin tuottama Mr. Vampire on kiinalaisen kauhu- ja vampyyrielokuvan klassikko, joka käytännössä synnytti kotimaassaan kokonaan oman hassun genrensä kliseineen päivineen. Itse muistan törmänneeni elokuvaan ensimmäisen kerran erään vanhahkon Pelit-lehden arvostelun yhteydessä olleessa tietoiskussa, jossa teokselle annettiin muistaakseni viisi tähteä viidestä. Ei paha.
Turhankin hitaan parikymmentäminuuttisen hahmot esittelevän intron jälkeen elokuvan varsinainen tarina alkaa, kun liikemies pyytää taolaispappi Kauta (Shaw-veteraani Lam Ching-ying) järjestämään esi-isänsä hautausta parempaan paikkaan suvun onnen takaamiseksi. Ruumista nostaessa omaiset havahtuvat pahoihin enteisiin ja Kau epäilee ruumiin olevan todellisuudessa epäkuollut vampyyri. Epäilyt osoittautuvat myöhemmin oikeiksi kun liikemies löydetään myöhemmin kotoaan vampyyrin surmaamana. Mestari Kaulla on elokuvassa kaksi oppilasta, komea Man-choi (Ricky Hui) ja kömpelö Chau-sang (Chin Siu-lo), josta ensimmäinen joutuu elokuvan aikana nuoren naisen aaveen viettely-yritysten uhriksi ja jälkimmäinen vampyyrin puremaksi, muuttuen pikkuhiljaa itsekin verenimijäksi. Elokuvan koko pääjuonen rungon muodostaa Mestari Kaun ja hänen oppilaidensa mittelö päävampyyria ja tämän epäkuolleita kätyreitä vastaan.
Kiinalainen vampyyri on itsessään melkoisen erilainen ilmestys kuin länsimaiset vastineensa: Sokea, yli-inhimillisen voimakas ja tasajalkaa hyppien kulkeva veitikka, jolla ei oikeastaan aina ole edes niitä kuuluisia hampaita vaan pitkät kynnet. Jos on kiinalainen verenimijä erilainen, niin sitä on myös vampyyrinmetsästäjä; kungfu-liikkeet ja miekkailumuuvit hallitseva loitsulapuilla, taikamusteella ja riisillä varustautunut vanha mestari. Juuri tämän etäämmäksi ei länsimaisista kliseistä juurikaan enää pääse ja sekös elokuvassa vasta viehättääki.
Mistään haudanvakavasta kauhuelokuvasta ei parhaita honkkariperinteitä kunnioittaen tietenkään ole kyse, vaan sinne tänne on menty panemaan tunnelmaa keventävää Jackie Chan -leffoista tuttua pöljää törmäilyhuumoria, lyhyehköjä tappelukohtauksia sekä akrobatiaa. Hammerin hillityn tyylikäs kauhutunnelmointi on kaukana kun vampyyri nyrkkitappelun tuoksinassa romuttaa kokonaisen talon ja kipinää lentää ilmaan ties mistä syystä.
Selvästi pienellä budjetilla tehdyksi elokuvaksi Mr. Vampiren kerronta on poikkeuksellisen hyvää työtä tarjoten pakoin yllättävänkin oivaltavia kuvaus- ja leikkauskikkoja. Samaa voinee sanoa riemastuttavan vanhanaikaisista halvoista erikoistehosteista, joita on mielestäni ymmärretty käyttää juuri sopivan vähän ja vasta lopussa, etteivät ne oikeastaan menoa häiritse ollenkaan, päinvastoin. Näyttelijöistä ainut varsinaisesti ei-niin-hyvä oli Billy Laun reippaasti ylinäyttelemä sähläripoliisi, joka vei mielestäni liikaa huomiota olennaisista hahmoista, vaikka hahmosta parissa kohtaa hyvät naurut saikin.
Henkilökohtaisesti sain Mr.Vampiresta enemmän kuin vain vastinetta rahoilleni. Se on mielestäni poikkeuksellisen viihdyttävä ja personaallinen kauhukomedia, jollaisia ei enää osata tehdä. En oikeastaan menisi sille kuitenkaan ihan viittä tähteä antamaan ihan jo hitaan alun vuoksi. Olkoon siis tähtiä neljä ja puoli.
