Katseeseen kätketty on melkoinen järkäle elokuvaksi. Vaikka kestoa sillä on ”vain” hieman yli kaksi tuntia, on siinä niin draaman, trillerin, perinteisen rikoselokuvan kuin jopa buddycopkomediankin aineksia. Tyylien vaihtelut ovat kuitenkin hienovaraisia, eikä kyseessä ole mikään tarantinomainen postmoderni sekamelska vaan ulkoisesti varsin yhtenäinen ja elegantti tapaus. Tavallaan käydä ilman erityisempää kiirettä kaikki käsittelemänsä teemat läpi se tuo mieleen myös P. T. Andersonin elokuvat. Aika ajoin tämä saattaa tuntua pitkittämiseltä ja puuduttavalta, mutta kaikki on sen arvoista, kun huikea loppukohtaus tulee vuoroon.
Elokuva kertoo entisestä rikosetsivästä Benjamín Espósitosta (Ricardo Darín), joka eläkepäivillään on ryhtynyt kirjoittamaan kirjaa yhden etsivänurallaan kokemansa tapauksen pohjalta. Tapaus koskee tyttöä, joka on raiskattu ja tapettu väkivaltaisesti. Hän ei kirjoitustyössään kuitenkaan pääse alkua pidemmäksi, joten hän lähtee entiselle työpaikalleen tapaamaan entistä pomoaan ja ihastustaan Ireneä (Soledad Villamil). Yhdessä he muistelevat menneitä ja kyseistä tapausta. Elokuva kuvaa rinnakkain Espósitoa sekä eläköityneenä että nuorempana kyseisen tapauksen kimpussa. Tämä toteuttamistapa muistuttaa rakenteeltaan hyvin paljon HBO:n huippusarjaa True Detectivia.
Takaumat tuovat tehokkaasti syvyyttä kahteen päähenkilöön. Kaksikon välinen romanttisenvivahteisen ja ammatillisen välillä tasapainoileva suhde onkin yksi juonen säikeistä, joka tuo eräänlaisen näkökulman rajuun ja ajatuksiaherättävään loppuratkaisuun. Varsinaiseen teemaan johdattelee kuitenkin raiskausmurhatun tytön mies Morales (Pablo Rago), joka keskustelussaan Espósiton kanssa tuo ilmi kielteisen kantansa kuolemantuomioon; kuolema on liian helppo ratkaisu. Tämä ajatus petaa asetelmia mielenkiintoiselle ja omaperäiselle pohdinnalle omankädenoikeudesta.
Muita vastaavia ”säikeitä” ovat esimerkiksi Espósiton ja hänen juopon partnerinsa Pablon (Guillermo Francella) suhde sekä Espósiton ja Moralesin satunnaiset kohtaamiset. Kuvaukset suhteista eri henkilöihin syventävät Espósitoa jolloin elokuvaan tulee ikään kuin uusi ulottuvuus; se ei ole ainoastaan pohdiskeleva trilleri vaan myös tarkka henkilökuvaus eräästä rikosetsivästä. Espósiton kehitys ja kaikki se mitä hän murhatutkimuksen aikana on kokenut kulminoituu ravisuttavassa loppukohtauksessa, jossa on vähän samanlaista tunnelmaa kuin Fincherin Se7enin loppukäänteessä. Katseeseen kätketyssä loppu on jopa vielä rajumpi, niin voimakkaita ajatuksia se saa aikaan moraalin ja oikeustajun ristiriitaisuudesta. Visuaalisesti ei edes tehdä mitään ihmeellistä, kyse on vain juonen ehdoilla tapahtuvasta kliimaksista. Varsinaisesta twististä ei voida puhua, sillä katsojalle annetaan vihjeet ennen lopullista paljastusta, mikä on kuitenkin oikeastaan vain hyvä juttu jopa vahvistaen lopun tunnekuohua ja siitä virkoavia ajatuksia.
Darínin ja Villamilin suoritukset ovat aivan loistavia. Darin huokuu karismaa ja hänen vahva tulkintansa on ehdottomasti yksi elokuvan tukipilareista. Hänen vastanäyttelijänsä onnistuu myös loistavasti saavuttamaan nuoremman uranais-Irenen viileyden ja ammattimaisuuden kuin vanhemman ja rutinoituneemman minänsä rentoudenkin. Myös heidän keskinäinen kemiansa toimii erinomaisesti. Koomikkonakin toiminut Francella puolestaan tuo hieman koomisempia sävyjä, mutta on siitä huolimatta täysin uskottava.
Visuaalisesti Katseeseen kätketty on varsin tyylikäs ja tunnelmallinen. Visuaaliset ratkaisut ovat pääosin melko oppikirjamaisia, mutta kokonaisuudesta jää silti hyvin hallittu ja itsenäinen vaikutelma. Elokuvassa on monia hyvin vahvoja kohtauksia, joista loppukohtauksen lisäksi mainittakoon upeasti toteutettu jalkapallokenttäkohtaus. Aiemmin mainitut P. T. Andersson sekä David Fincher tulevat sopivassa määrin mieleen, ei siten että elokuva tuntuisi kopiolta, vaan ennemminkin siten, ettän näiden ohjaajien ystäville tätä voi pitää melko varmasti suositeltavana leffana.
Periaattenani on, että pisteytyksessä otan huomioon kokonaisuuden. Tavallisesti yksittäinen todella superlatiivinen kohtaus ei riittäisi nostamaan arvosanaa, mutta nyt huima loppukohtaus sai minut harkitsemaan täysiä pisteitä. Eipä silti, on Katseeseen kätketty erinomainen myös kokonaisuutena.
