Pisteliäs tarina yhden miehen ahdingosta, joka nostaa tuppukylän kuuluisuuteen.

27.6.2004 21:15

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Ace in the Hole
Valmistusvuosi:1951
Pituus:112 min

Reportteri Charles Tatum (Douglas) on saapuu hinausauton vetämänä Albuquerqueen. Hän on saanut potkut monista isoista lehdistä. Kynänheiluttaja ei kuitenkaan ole päättänyt luovuttaa. Hän tarjoaa itseään pienelle paikallislehdelle pilkkahintaan. Tatum aikoo olla totuuspainotteisen lehden palkkalistoilla vain siihen asti, kunnes käsiin sattuu jotakin sellaista, mikä häivyttäisi hänen menneisyytensä ja avaisi ovet rahakkaampiin töihin. Ja kun sitten epäonninen Leo Minosa (Benedict) jää loukkuun kallioluolaan Tatumin matkan varrella, on lehtimies tietysti yhtä hymyä ja hykerrystä.

Hollywoodilaiseksi ohjaajaksi Billy Wilder oli aikamoinen poikkeus. Mies hallitsi niin komedian kuin monet muutkin genret ja sotki niitä usein iloisesti keskenään. Wilderin leffat eivät ole kovin ennalta arvattavia. Filkan alkuperäisnimet kertovat jo paljon. Tuhansien silmien edessä vangitsee katsojan seuraamaan Leo Minosan ja Charles Tatumin hikistä viikkoa melkein yllättäen. Elokuvan kyynisyys on välillä aika hyytävää. Massat, jotka saapuvat pällistelemään pelastusoperaatiota, omaa etuaan ajavat kansan luottomiehet, rahanhimo… Elokuvaa myös käsikirjoittamassa ollut Wilder ei niistä huolimatta aja katsojaa täydelliseen epätoivoon, perimmäinen tarkoitushan on vain viihdyttää. Amerikkalaisyleisöä tämä tuotos ei kuitenkaan ilahduttanut. Pitivät sitä ilkeänä.

Leffan näyttelijät sopivat rooleihinsa kuin Jaqqe autoonsa. Reportterit tosin harvemmin näyttävät yhtä hyväkuntoisilta kuin Kirk Douglas, mutta hyvin mies osaansa vie. Leo Minosan Lorraine-vaimona nähtävä Jan Sterling on ulkoisesti uskottavampi viisi vuotta tuppukylässä kärsineenä naisparkana. Koko joukosta kaikkein tasapainoisimman roolityön tekee Porter Hall Jacob Bootina, pikku lehden isällisenä johtajana.

Oscar-kilvassa Tuhansien silmien edessä oli ehdolla parhaasta käsikirjoituksesta, mutta palkinto meni Alan Jay Lernerille elokuvasta An American in Paris. Hassu ja yhdentekevä yhteensattuma (?), mutta tämän leffan ensimmäinen kohtaus sisältää samankuuloista musiikkia kuin Alan Jay Lernerin tuotos. Säveltäjä tosin on toinen.

Arvosteltu: 27.06.2004

Lisää luettavaa