Renny Harlinin toinen kokopitkä on yllättävän muikea paketti. Kyseessä on kauhuelokuva nimeltä Vankila, joka pienistä puitteistaan huolimatta onnistuu vakuuttamaan tunnelmallaan. Tuotanto on toteutettu pienellä budjetilla, mutta innokkuudella ja asiaansa vankasti uskoen Harlin on saanut elokuvansa näyttämään todella hyvältä. Efekteillä ei mässäillä, mutta kun niitä käytetään, niin ne ovat yllättävän vaikuttavia.
Elokuva kertoo syyttömänä teloitetusta miehestä, jonka riivattu sielu jää leijailemaan kuolemansellin uumeniin. Teloituksen jälkeen koko vankila suljetaan ja tapaus jää unholaan. 30 vuotta myöhemmin, rikollisuuden kasvun seurauksena, vankila avataan uudelleen. Teloitetun vangin henki häiriintyy, kun uudet asukkaat saapuvat Creedmoren vankilaan. Vankien mukana ”rikospaikalle” palaa myös sadistinen vartija Eaton Sharpe, joka on osallistunut 30 vuotta sitten tapahtuneeseen arveluttavaan teloitukseen. Pöytä on siis katettu kuolleen miehen kostolle.
Vankila on Harlinin piilotelluin teos, jonka vuoksi moni ei ole sitä edes nähnyt. Tämä on sääli, sillä kyse on kenties Rennyn parhaasta leffasta. 80-luvun kauhuelokuvat olivat lähes poikkeuksetta huonoja kirkumispätkiä, joissa gore ja splatter muuttuivat tehokeinoista itsestään tarkoituksiksi. Näytti siltä, että kukaan ei uskaltanut luottaa siihen, että painostavalla tunnelmalla voitaisiin luoda jotain omaperäistä. Harlin onneksi luotti yliluonnollisen tarinan voimaan, käytti kuvauspaikkanaan oikeaa vankilaa ja otti kaiken huipuksi mukaan ihka oikeita vankeja, jotka toivat elokuvalle katu-uskottavuutta. Näistä elementeistä hioutui pieni mestariteos, jossa on mielestäni vastustamatonta imua. Vankila ei ole aivan yhtä pelkistetty tunnelmapala kuin Carpenterin Halloween, mutta jotain samanlaista tekemisen iloa siinä ehdottomasti on.
Näyttelijäjoukko on nimetöntä, mutta joukosta löytyy hienoja persoonallisuuksia. Viggo Mortensen on ensimmäisessä pääosassaan ja onnistuu hyvin. Myöhempi menestys tuo hänen suoritukselleen lisää karismaa. Chelsea Field oli aikanaan melko käytetty kasvo. Itse tykkään Fieldistä, vaikka yleisesti häntä pidetään varsin lahjattomana aikansa peruskasvona. Elokuvan varsinainen priimusmoottori on Lane Smith, jonka esittämä ilkeä vartija on yleisestikin vankilagenren parhaita roolisuorituksia. Vangeista mieleen painuu ainakin massiivinen Tony ”Tiny” Lister. Mukana vilahtaa myös Kane ”Jason Voorhees” Hodder. Hodder raukka joutuu muuten tässäkin esiintymään maski päässään.
nimimerkki: mauge
