Samantha Cainella (Davis) on ongelma. Hänellä on paha muistinmenetys. Eikä hän muista edes oikeaa nimeään. Hän onkin palkannut yksityisetsivä Mitch Hennesseyn (Jackson) selvittämään menneisyyttään. Sitten erään kolarin jälkeen hänen muistinsa alkaa palautumaan. Menneisyydestä paljastuukin joitakin ikäviä vihamiehiä.
Renny Harlin tarjoaa sitä, mitä häneltä voidaan odottaa eli toimintaa varustettuna pöhköllä ja yksinkertaisella juonella. Tai on tämä sentään parhaimpia Harlinin leffoja. Harlinin elokuvien tapaan juoni on höpöhöpö-osastoa, mutta sentään on saatu ihan toimiva elokuva aikaiseksi. Tosin eihän nyt juonen järkevyys olekaan toimintaelokuvissa ensisijaista. Itse asiassa juoni on Harlinin elokuvista sieltä järkevimmästä päästä ja toimintakohtauksetkin on toteutettu erittäin hienosti. Loistavasti tämä kyllä viihdyttää ihan loppuun asti.
Juoni on melko hassu ja muutenkin elokuvan juonenkulku on aika kliseistä ja ennalta-arvattavaa. Mutta käsikirjoitus ei sentään ole Harlinin elokuvista sieltä hirvittävimmästä päästä. Ainakin dialogi on välillä melko hauskaa. Hennesseyn rooli on kyllä selvästi luotu Samuel L. Jacksonia varten. Ja hienosti mies homman hoitaakin. Eikä Renny Harlinin ex-vaimon Geena Davisin näyttelyssäkään ole valittamista.
Elokuva on siis Harlinin tuttuun tapaan toimintamättöä varusteltuna yksinkertaisella juonella, mutta on sentään kyseessä miehen parhaimpia tuotoksia. Harlinin ura onkin tämän jälkeen ollut melkoisessa laskusuunnassa.
nimimerkki: Ville
