Steve Martin on eräs lempinäyttelijöistäni ja senpä takia yleensä hänen kaikki uudet elokuvansa tulee tarkastettua. Villi tusina ei kuulu ukon tähtihetkiin, vaikka ei tämäkään mikään ihan kelvoton ole. Martin tosin vain uusii elokuvista Morsiamen isä ja Perhe on paras tutun isäroolin, mutta ilman samanlaista karismaa ja antaumusta roolillensa.
Elokuva on lämmitelty versio vuonna 1950 valmistuneesta elokuvasta. Nimensä mukaisesti leffa kertoo Bakerin perheestä, joka sisältää 12 lasta. Steve Martinin esittämän isän työn vuoksi joudutaan muuttamaan kivasta kodista ei niin kivaan kotiin. Kun äiti (Hunt) lähtee mainostamaan kirjaansa, niin isukki joutuu yksinään pärjäämään kakaroiden kanssa, eikä siitä tietenkään mitään hyvää seuraa.
Henkilöitä on niin paljon, ettei kenestäkään ehditä tehdä kovin syvää kokonaisuutta. Jopa Martinin isähahmo Tom jää hyvin etäiseksi. Lapsitähdet ovat ihan siedettäviä, mutta niiden joukossa ei hypi uusia Culkineita tai Osmenteja. Tuoreet teinitähdet Tom Welling (Smallville) ja Hilary Duff (Lizzie McGuire) eivät saa kumpikaan minkäänlaista eloa roolihahmoihinsa, mutta yleensä hieman ärsyttävä Ashton Kutcher onnistuu hauskuuttamaan pienessä osassaan vanhimman lapsen poikaystävänä. Äitirooleihin jo aikaisemminkin tottunut Bonnie Huntkin on varsin mitäänsanomaton.
Perheen pienemmille on luvassa ihan hauskaa kohellusta ja uppoaa tämä vähän vanhempiinkin hieman väsyneessä mielentilassa. Sitä tavallista hömppää, ihan katsottavaa, mutta ei luo mitään uutta. Välillä saa hymähtää, mutta DVD:n takakannen lupailemat tusinakertaiset naurut ovat tainneet eksyä johonkin muuhun rainaan. Perhe on paras on edelleen Martinin ykkösfilmi, jolle muut hepun teokset kalpenevat ja tämäkin jää siitä ainakin yhden valovuoden päähän.
