Pääosaparin välillä pitäisi olla kipinöitä ja kemiaa. Anistonilla ja Butlerilla on korkeintaan mannapuuroa ja mansikkaa.

30.1.2013 16:07

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:The Bounty Hunter
Valmistusvuosi:2010
Pituus:110 min

Exän jäljillä. Ja pääosassa Jennifer Aniston. Ensimmäisessä mielikuvassa Jennifer stalkkaa (kuulu tukka hulmuten) juuri puoli Afrikkaa adoptoineen Angelina Jolien ja Brad Pittin menoja. Paparazzi ikuistaa kaiken katkeruuden ja edes Seiskan kestotilaajat ovat aivan onnessaan.

Leffatodellisuus on jopa mielikuvaa tylsempi ja huonompi. Jennifer onkin työorientoitunut toimittaja elämänsä jutun kimpussa. Kiirusta pukkaa sen verran, että oikeudenkäynti unohtuu. Perusurpo exä (Butler) on nykyään palkkionmetsästäjä ja saa tehtäväkseen oikeudenkäyntiä pakoilevan exän nappaamisen. Myös Jason Sudeikis pyörii kuvioissa, kukaan ei vain kerro miksi. Huhujen mukaan komedian takia, mutta väite ei voi pitää paikkaansa.

Kun elokuvaa lähdetään tekemään näin huonolla kässärillä kuin Exän jäljillä -rainan tapauksessa, pitäisi pääosaparin välillä olla kipinöitä ja kemiaa. Frendit-haamujen vaivaamalla Anistonilla ja Butlerilla on korkeintaan mannapuuroa ja mansikkaa. Ja välistä käsiraudat, jotta leffan postereihin saadaan piilotettua pikkutuhmuutta.

Riitelyä ja pari parisuhdevitsiä pariskunnalta irtoaa, mutta silti katsoja älyä toivoa, että tuo duo pysyy exinä toisilleen ja tuntee vihaa myötä- ja vastamäessä. Butlerin leffatodistukseen voisi raapustaa lisäksi tekstin ”epäkelpo komediasuoritukseen”, mutta aiempi This is Sparta! -huumorisuorite sotii väitettä vastaan.

Exän jäljillä ei ole romanttinen eikä komedia, mutta ADHD-törttöilee silti romanttisen toimintakomedian nimissä. Toimintaa on hieman, muttei sekään ole kovin toimivaa. Jotain pientä palkkiometsästäjän vainua Grease-tanssijana tunnetulla ohjaajalla sentään täytyy olla, sillä tyhjyyttään koliseva leffa yli kolminkertaisti siihen investoidun rahamäärän*.

* Todennäköisesti menestyskaava kuitenkin syntyi näin: Huomaa kässärin tyhjyys. Takaa pääosaesittäjien nimekkyys, ynnää siihen kohta ”pikkutuhmuutta postereissa” ja lisää mukaan oiva markkinointiryhmä ja -kampanja televisioon/someen. Olet saanut luotua kässärin tyhjyyttä kätkevän ihmekaavan. Ota rahat ja tee niillä joskus jotain kunnianhimoisempaa. Tai edes viihdyttävää viihdettä.

Arvosteltu: 30.01.2013

Lisää luettavaa