Huom! Tämä arvostelu SPOILAA elokuvaa miedosti. Se saattaa paljastaa joitakin yksittäisiä kohtia tai kohtauksia siitä, joten omalla vastuulla eteenpäin. Muutenkin jos epäilet omaa mielenterveyttäsi, niin suosittelen vielä harkitsemaan.
Kolme poliisia on eri tilanteissa urallaan ja ylipäätään elämässään. Heidän tekemiään ratkaisuja ja pääasiassa töissä kuluttamaa aikaa seurataan sulavasti vuorotellen. Paljon muuta ei elämään mahdu. Välillä toisilleen tuntemattomien poliisien polut sivuavat kevyesti toisiaan, mutta elokuvan kolme itsenäistä sivujuonta muodostavat varsinaisen juonen. Se yhdistää kolmikkoa, että he ovat kaikki omalla tavallaan kaikkea muuta paitsi puhtoisia lainpuolustajia.
Ethan Hawke on epätoivoisasti rahan tarpeessa oleva narkkarin näköinen kyttä, jolla on vaimo ja lapsia vaikka muille jakaa. Don Cheadle on puolestaan liian pitkään rikollisiin piireihin soluttautuneena ollut undercover-kyttä, joka alkaa jo unohtaa mikä on oikein ja mikä väärin. Richard Gere on viittä vaille eläkkeellä oleva vuosien saatossa kaikenlaista nähnyt poliisi. Hän on jo pahimman rikollisten pidättämisinnon menettänyt ja onkin vältellyt jo pidemmän aikaa kaikkia tilanteita, joihin pitäisi poliisin ammatissa puuttua. On yksinkertaisesti helpompi kääntää katseensa toisaalle.
Suurin ongelma elokuvassa on se, että kaikkien kolmen päähenkilön ongelmat, lähtököhdat ja heidän tekemänsä ratkaisut on nähty jo aikaisemminkin muissa poliiseja ja heidän työtään käsittelevissä elokuvissa. Nyt ne vaan ovat samassa paketissa. Onhan paketti teknisesti tyylikäs, eikä näyttelijöissäkään vikaa ole, mutta kaikki vaan on nähty niin monesti. Siitä plussaa että mikään kolmesta juonesta ei jää toisensa varjoon, vaan elokuva pysyy kiinnostavana ja tasapainoisena.
Hawken näyttelemän poliisin sivujuoni on kaikkein käytetyin. Siinä poliisi ei ole tyytyväinen palkkaansa ja päättää ottaa itselleen osan rikollisten rahoista. Miksi itse pitää kituuttaa nälkäpalkalla ja vaarantaa henkensä joka päivä, kun takavarikoidut rahat menee jonkun poliisipäällikön toimiston sisustamiseen? Epätoivoa lisää määräaika, johon mennessä rahaa pitää olla.
Se jaksaa ihmetyttää, että aika usein poliisit, jotka tekevät elokuvissa pahuuksia eivät käytä hanskoja vaan jättävät sormenjälkiään joka paikkaan. Vie uskottavuutta, koska ei kukaan koskaan siten rikoksia tee. Varsinkin poliisien pitäisi se tietää. Miten Hawke luulee selviävänsä, kun on ensin hiplannut kaikkia keittiönkaappeja ja kodinkoneita? Ehkä elokuvan tekijät eivät vaan halua näyttää mallia miten rikoksia kannattaa tehdä. Joku tollo vielä matkii ja sitten haastetaankin jo oikeuteen.
Don Cheadlen näyttelemä poliisi on jo liian syvällä soluttautumistehtävässään ja alkaa unohtaa kuka oikeasti on. Vaimokin on lähtemässä kävelemään, joten Donin on pakko päästä takas normipoliisin hommiin jonkin kivan pöydän taakse pyörittelemään papereita. Don saa vielä viimeisen tehtävän, jonka jälkeen kaikki olisi taas jees ja ylennyskin tulee. Pitää vaan pettää vanha kamu, jota esittää Wesley Snipes. Snipesin rooli on harmittavan pieni ja laimea versio muuten samankaltaisesta roolista, jonka herra teki Sugar Hill -elokuvassa.
Don Cheadle on ainakin omassa päässäni verrattavissa Tiger Woodsiin tai jopa Denzeliin. Ei siksi että hän olisi hyvä pelaamaan golfia tai Denzelin tasoinen näyttelijä, vaan siksi että hän vaikuttaa käytökseltään kaikelta muulta paitsi uskottavalta katujenkasvatilta, tai huumekauppiaalta. Paha uskottavuusongelma siis vaivaa. Paljon paremmmin ja uskottavammin Cheadle esittää soluttautujaa Traitor-elokuvassa.
Kolmas sivujuoni on sekin varsin perus, mutta Richard Gere tekee siitä omalla näyttelyllään paljon muita sivujuonia paremman ja mielenkiintoisemman. Työhönsä ja elämäänsä muutenkin kypsynyt poliisi hakee elämälleen sisältöä maksulliselta naiselta ja uskoo suhteessa olevan jotain muutakin. Geren naama ja silmät kertoo paljon enemmän kuin dialogi. Toivottavasti Gere saa ja haluaa tulevaisuudessa kunnon rooleja. Taitoa ja karismaa riittäisi muihinkin kun romanttisiin komedioihin.
Training Dayn tyylisistä realistisista, ajoittain jopa masentavista, mutta myös jännistä ja verisistä poliisien korruptio -elokuvista tykkääjät pitävät tästä varmasti. Pelkkä Geren suorituskin on näkemisen arvoinen, muuten aika perus kerran katsottava elokuva. Onnellisia loppuja haluavien kannattaa katsoo jotain ihan muuta. Vaikka Titanic…eiku.
