On huutava vääryys, että Oopperan kummitus ei saanut puvustuksesta Oscar-ehdokkuutta!

7.6.2005 17:14

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Phantom of the Opera
Valmistusvuosi:2004
Pituus:143 min
”Close your eyes and surrender to your darkest dreams! Purge your thoughts of the life you knew before! Close your eyes, let your spirit start to soar! And you’ll live as you’ve never lived before…”

Olen pitänyt Andrew Lloyd Webberin musiikista 7-vuotiaasta asti ja eritoteten mahtipontisesta Oopperan kummituksesta. 7-vuotiaasta asti olin halunnut nähdä musikaalin Lontoossa ja toivonut, että siitä tehtäisi elokuva. Viime heinä-elokuussa kuulin, että elokuvan ensi-ilta on jouluna ja samoihin aikoihin isä ilmoitti, että syyslomalla Lontooseen katsomaan Oopperan kummitusta. Eli viime vuoden lopulla molemmat toiveeni kävivät toteen! Mutta asiaan..

”Am I to risk my life, to win the chance to live? Can I betray the man who once inspired my voice?”

Oopperan kummitus musikaali sai ensi-iltansa 9.10.1986 Lontoon West Endissä Her Majesty’s Theatressa ja pyörii vieläkin. Jonka jälkeen vuoteen 2003 asti musikaalia oli esitetty yli 7000 kertaa 18 eri maassa.

”Father once spoke of an angel… I used to dream he’d appear . . .Now as I sing, I can sense him… And I know he’s here…”

Elokuvan juonihan on varsin yksinkertainen kolmiodraama kaunis, nuori ja lahjakas oopperan kuorotyttö Christine (Emmy Rossum) , komea varakreivi Raoul (Patrick Wilson) ja epämuodostunut mies (Gerard Butler), jota kutsutaan Oopperan kummitukseksi.

”Who was that shape in the shadows? Whose is the face in the mask?”

Vaikka Kummitus pitää kovasti oopperan henkilökunnan pelottelusta ja terrorisoinnista, hänestä löytyy myös lempeä puoli. Hän on rakastunut ruotsalaissyntyiseen kuorotyttö Christine Daaén, jolle hän antaa laulutunteja Musiikin enkelinä.

”Angel! I hear you! Speak – I listen… stay by my side, guide me! Angel, my soul was weak -forgive me… enter at last, Master!”

Mutta tytön lapsuuden ihastus varakreivi Raoul Viscount de Changeyn on uusien omistajien myötä oopperan rahoittaja ja nähtyään ja kuultuaan ja nähtyään tytön gaalassa, koska tempperamenttinen italialais diiva Carlotta (Minnie Driver) ei ollut tyytyväinen palveluun.

”Prima donna first lady of the stage! Your devotees are on their knees to implore you!”

Raoul ihastuu itsekin Christineen. Nyt heidän välillä on syvempi rakkaus kuin aikaisemmin.

”Then say you’ll share with me one love, one lifetime… Iet me lead you from your solitude… Say you need me with you here, beside you… anywhere you go, let me go too – Christine, that’s all I ask of you…”

Kummitus päättää saada rakastettunsa itselleen keinolla millä hyvänsä, vaikka tuhoamalla oopperatalon. Mustasukkaisuuden riivaamana kummitus kaappaa Christinen ja uskottelee, että on musiikin enkeli ja veisi tytön musiikin enkelin salaiseen kotiin.

”In sleep he sang to me In dreams he came That voice which calls to me And speaks my name And do I dream again? For now I find The phantom of the opera is there, Inside my mind.”

Elokuva alkaa hienosti mustavalkoisesti kuvatusta huutokaupassa, jossa huudetaan Opera Populairen irtaimistoa. Nykyaikaisemmaksi kunnostettu oopperan kattokruunu nostetaan ylös ja pyyhkii pölyt, mustavalkoisuuden pois ja palaamme Opera Populairen loistonaikoihin mahtipontisen musiikin tahdissa! Musiikin soidessa ja mustavalkoisuuden pyyhkiytyessä pois minä liimaudun tuoliin.

”Lot 666, then: a chandelier in pieces. Some of you may recall the strange affair of the Phantom of the Opera: a mystery never fully explained. We are told ladies and gentlemen, that this is the very chandelier which figures in the famous disaster.”

Tiesin alusta asti, että elokuvan kaikki näyttelijät laulavat osansa itse lukuun ottamatta Minnie Driveriä. Hän ei laula, koska on pop-laulaja eikä saa niin korkeita aarioita, ei siksi etteikö osaisi laulaa. Hän laulaa elokuvan lopputeksteissä kuultavan Learn to be lonelyn. Siinä saa kuulla Emmy Rossumin ääntä, josta pidän jopa enemmän kuin alkuperäisestä Sarah Brigtmanista Christinenä. Samoin Gerard Butler on ääneltään parempi kummitus, koska sen äänessä on sitä ilkeyttä ja pahuutta, jota ei Michael Crawfordista kunnolla löytynyt.

”Wishing you were somehow here again… wishing you were somehow near… Sometimes it seemed if I just dreamed, somehow you would be here… Wishing I could hear your voice again… knowing that I never would…”

Elokuvan näyttelijöistä sen verran, että kaikki osaavat näytellä ja laulaa hienosti. Emmy Rossum on vakuuttava Christinenä! Hän osaa laulaa korkealta ja matalalta, sekä näytellä erinomaisesti! Gerard Butler tulkitsee kummituksen koskettavan hahmon vahvalla äänellä ja vahvalla näyttelijä työllä. Patrick Wilson on hyvä Raoul: hän osaa laulaa ja näytellä, mutta minä en ole koskaan pitänyt Raoulin hahmosta niin ei siitä sen enempää.

”Past the point of no return – no going back now: our passion-play has now, at last, begun… Past all thought of right or wrong – one final question: how long should we two wait, before we’re one? When will the blood begin to race the sleeping budburst into bloom? When will the flames, at last, consume us?”

Minnie Driver tekee loistavaa työtä Opera Populairen pääsopraanona. Hän osaa olla tempperamenttinen, hauska sekä rakastettava yhtä aikaa. Miranda Richardson ei petä sitten koskaan! Tällä kertaa hän esittää Opera Populairen baletti ja tanssi vastaava, ainoa joka tuntee kummituksen tarinan. Hänkin osaa laulaa, vaikkakin sitä ei paljoa kuulla.

”When you find that, once again, you long to take your heart back and be free – if you ever find a moment, spare a thought for me.”

Elokuva puvustus ja lavastus on upeaa katsottavaa. Oopperatalo kellareineen ja kattokruunuineen sekä hautausmaa ovat upeasti lavastettuja. Ja on huutava vääryys, että Oopperan kummitus ei saanut puvustuksesta Oscar-ehdokkuutta!

”Masquerade! Paper faces on parade… Masquerade! Hide your face, so the world will never find you! Masquerade! Every face a different shade…”

Elokuva on yksi parhaista mitä olen koskaan nähnyt! Oopperan kummitus on alati ajatuksissani!

”And in this labyrinth, where night is blind, the Phantom of the Opera is there inside my mind.”

nimimerkki: Mara

Arvosteltu: 07.06.2005

Lisää luettavaa