Megatähti Tom Cruise on jo 90-luvun jälkipuoliskolta lähtien ollut sen suuruusluokan stara, että hän on voinut hyvin pitkälti valita omat projektinsa ja tuottajan ominaisuudessa vieläpä vaikuttaa elokuviinsa joskus hyvinkin raskaalla kädellä. Uuden vuosituhannen alussa Tomppa innostui feodaaliajan Japanista ja erityisesti samuraikulttuurista, joka joutui kovaan puristukseen vallankumouksellisen murroskauden aikana, jolloin modernit länsimaiset vaikutteet suorastaan vyöryivät nousevan auringon maahan. Yhdessä tuottajakumppaninsa Paula Wagnerin ja ansioituneen ohjaajan Edward Zwickin kanssa Cruise sitten ryhtyi työstämään elokuvaa nimeltä The Last Samurai. Lippuluukuilla raina tuotti nihkeästi omansa takaisin, eli missään nimessä kyseessä ei ollut sellainen jymymenestys, mitä Cruisen leffoilta on yleensä totuttu näkemään. Syykin tähän on melko selvä. The Last Samurai kuvaa erittäin mielenkiintoista käännekohtaa Japanin historiassa, mutta lopputulos on kuitenkin latteahko ja auttamattoman keskinkertainen.
Elokuva alkaa, kun Tom Cruisen esittämä alkoholisoitunut ratsuväen kapteeni Nathan Algren palkataan vanhojen sotameriittiensä perusteella kouluttamaan Japanin keisarillista armeijaa taistelussa kapinoivia samuraiyhteisöjä vastaan. Homma menee mönkään, kun yli-innokkaat esimiehet saavat päähänsä lähettää Algrenin johtaman rykmentin taisteluun kesken koulutuskauden. Seuraa verilöyly, jonka jälkimainingeissa kapteeni Algren jää samuraipäällikkö Katsumoton vangiksi. Miehet kuitenkin ystävystyvät, ja samuraikylän hengellisessä ilmapiirissä Algren alkaa epäilemään, onko tämän ikivanhan kulttuurin tuhoaminen sittenkään aivan perusteltua.
The Last Samurain roolisuoritukset vaihtelevat keskiverrosta erittäin hyvään. Ei liene mikään hillitön yllätys, että länsimaalaiset näyttelijät vastaavat elokuvan heikoimmista suorituksista. Risupartainen Tomppa on nähnyt parempiakin päiviä ja Timothy Spall onnistuu lähinnä ärsyttämään koomisen sidekickin roolissaan. Sen sijaan Oscar-ehdokkuuden napannut raamikas Ken Watanabe on todella ilmeikäs ja karismaattinen kaveri, ja hän jättää Cruisen armotta varjoonsa kaksikon yhteisissä kohtauksissa. Kaiken lisäksi Watanabe on täydessä samuraipäällikön varustuksessaan niin hyytävä ilmestys, että kaltaiseni aikamieskin oli lähellä laskea alleen. Aivan mahtavaa työtä tekee myös Algrenin romanttista intressiä näyttelevä japanitar nimeltä Koyuki.
The Last Samurai sisältää pari suuren mittakaavan taistelua, mutta parhaimmillaan elokuva on niinä hiljaisina hetkinä, jolloin ohjaaja Zwick kuvaa Fuji-vuoren ympäristön henkeäsalpaavaa kauneutta ja samuraikylän kurinalaista ja rauhallista ilmapiiriä. Auringonlaskut ja -nousut, samuraipäällikkö Katsumoto kävelemässä puutarhassaan, kylän seppä takomassa aseita, soturit harjoittelemassa niityllä, naiset viljelemässä riisiä jne. Näissä kauniissa kuvissa piilee The Last Samurain positiiviset ansiot, mutta tämä idylli jotenkin rikkoutuu välittömästi heti kun Cruise avaa suunsa tai tekee muuten vain jotain täysin epäuskottavaa. Hyvästä esimerkistä käy kohtaus, jossa paikallinen miekkamestari mättää kapteeni Algrenin kokolihapihviksi, mutta tämä nousee aina vain jaloilleen. Kohtaus yrittää tietysti ilmentää Algrenin sisäistä paloa, mutta koko touhusta tulee ainoastaan tarpeeton ja röyhkeä olo. Jenkkien pitäisi ymmärtää, että joskus kannattaisi yksinkertaisesti pysyä maassa.
The Last Samurain kahden levyn DVD-julkaisu on laadukas. Hans Zimmerin musiikit pauhaavat kajareissa vakuuttavasti ja kuvanlaatu on kaikkine kontrasteineen todella terävä, jolloin leffan visuaaliset vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa. Tämä karvalakki-tupla sisältää myös keskivertoa paremmat ekstrat. Edward Zwickin kuivahko mutta kiitettävän informatiivinen kommenttiraita on paketin todellinen helmi, mutta myös muualta löytyy mielenkiintoista sälää. Puolituntinen History vs Hollywood-dokkari on hauskaa katseltavaa, vaikkei se The Last Samuraita kovain kriittisesti tarkastelekaan. Bonus-levyltä löytyy myös samuraiden noudattama bushido-säännöstö, elikä se kuuluisa The Way Of The Warrior. Kieltämättä hieman ihmetyttää se, että myös ekstroissa pyöritään kovasti Cruisen ympärillä. Eikö se jo riittänyt, että Tomppa esiintyy elokuvassa käytännössä katsoen jokaisessa kohtauksessa? Väkisinkin alkaa hymyilyttämään, kun äärimmäisen kohteliaat aasialaisnäyttelijät vakuuttavat, että herra Cruisesta kasvoi kuvausten aikana todellinen samurai. Just joo.
Elokuvantekijät ovat varmasti tarkoittaneet hyvää, sillä puvustuksesta, aseistuksesta, lavastuksesta ja osittain dialogistakin huokuu suuri kunnioitus tätä hienoa aihepiiriä kohtaan. Vaikka en todellakaan ole mikään Tom Cruise-vihailija, niin silti olisin valmis kohdistamaan syyttävän sormen juuri häneen. Mies on yksinkertaisesti liian stara, jotta häneen voisi suhtautua roolihenkilön vaatimalla vakavuudella. Cruisen heikohko roolityö on oikeastaan aika harmittavaa seurattavaa, sillä kuten tiedetään, Tomppa pystyy parhaimmillaan myös hyviin suorituksiin. Ja siitä nyt vain ei pääse mihinkään, että Cruise näyttää samuraihaarniskassa melkoisen hölmöltä.
Loppukaneettina voisi todeta, että The Last Samurai kieltämättä omaa joitain selkeitä viiden tähden elementtejä (aika harvassa ne tosin ovat), mutta valitettavasti näiden hienojen yksittäisten kohtausten vastapainona elokuva osaa olla myös melkoisen pökkelö ja asenteiltaan mustavalkoinen. Lopullinen arvosana on siis tällä kertaa tällainen tylsä kompromissi.
nimimerkki: esimies
