Cherbourgin sateenvarjot on SE elokuva, jossa kaikki vuorosanat lauletaan. Kyseinen ratkaisu voi olla joistakin katsojista sietämätön kokemus, jota en ihmettele yhtään. Ensimmäisellä katsomiskerralla pidin itsekin tätä elokuvaa tekotaiteellisena roskana. Elokuva perustuu puhutulle dialogille ja laulaminen kuuluu konserttisaleihin, ajattelin tuolloin. Elämän tuoman kokemuksen seurauksena olen joutunut pyörtämään mielipiteeni tästä elokuvasta. Nyt se kuuluukin suosikkieni joukkoon. Kylmän maailman käydessä päälle voin aina paeta pastelliväriseen Cherbourgin sateenvarjo-maailmaan, päämelodian teeman saadessa sydämen pakahtumaan.
Tarina itsessään ei ole kummoinen -sellainen tavallinen rakkaustarina. Erikoiseksi sen tekee kuitenkin juuri se, että koko kertomus on läpilaulettu. Sama sävel kertautuu toistuvasti näyttelijöiden vuorosanoissa. Dialogi ei kuitenkaan ole runollista, vaan se kumpuaa arkisista lähtökohdista. Elokuvan läpilaulamiselle ei ole olemassa mitään järkevää motiivia, mutta se on omaperäistä ja näin ollen osa elokuvan viehätystä.
Tarina kertoo 17-vuotiaasta Genevièvestä (Deneuve), Joka elää ja työskentelee äitinsä (Vernon) kanssa sateenvarjokaupassa. Hän tapailee ja on rakastunut komeaan Guy (Castelnuovo) nimiseen automekaanikkoon. Ongelmana on Genevièven äiti, joka näkisi tyttärellään tasokkaamman miehen. Näistä lähtökohdista juoni etenee hitaasti soljuen suloisen katkeraan loppuunsa Esson bensa-asemalle.
Ohjaaja Demy hallitsee romanttisen tunnelmoinnin. Kaikki elokuvan osa-alueet ovat harmonisessa tasapainossa. Pieniin yksityiskohtiinkin on mukavasti panostettu. Elokuva on harvinainen yhdistelmä mahtipontisuutta ja arkisuutta. Mahtipontisuus onnistuu harvoin olemaan arkista, mutta tässä elokuvassa tuo ihme on onnistuttu toteuttamaan.
Elokuva lienee Catherine Deneuven mieleenjäävin roolisuoritus. Hänen hymynsä ja olemuksensa saa aikaan jotain outoa sydänvärinää ja ilmeikkäät kasvot suorastaan syöpyvät alitajuntaan. Catherinen läsnäolo on vahvaa, ilmentäen loistavasti sitä viattomuutta, joka meissä kaikissa on joskus ollut.
Tästä elokuvasta tykkääminen vaatii tietynlaista samalla aaltopituudella olemista ja omanlaista sielunmaailmaa. Itselleni siitä löytyy maailman kauneus ja nuoruuden kaipuu.
nimimerkki: mauge
