Michael Scofield (Wentworth Miller) on mies hankalan paikan edessä. Hänen veljensä Lincoln Burrows (Dominic Purcell) tuomittu syyttömänä vankilaan murhasta, jota hän ei tehnyt. Tekaistu murha sattui olemaan myös sen luokan tappo, jonka seurauksena Lincoln teloitetaan sähkötuolissa. Teloitukseen on aikaa kolme viikkoa ja Michaelilla on suunnitelma. Itse asiassa todella suuri suunnitelma. Michael hommaa itsensä vankilaan tarkoitusperänään vapauttaa veljensä. Suunnitelma ei ole vain niin helppo, miltä se kuulostaa. Ongelmat lisääntyvät jatkuvasti ja pako ei tunnukaan enää niin yksinkertaiselta. Onnistuuko Michael suunnitelmissaan?
Amerikkalainen televisiokanava Fox kehitti Paon alunperin 13 jakson mittaiseksi minisarjaksi, mutta laajensi sen 22 jaksoon suuren suosion myötä. Katsojille jääkin suureksi arvoitukseksi olisiko sarja onnistunut olemaan parempi lyheympänä, vaiko nykyisessä muodossaan? 22 jakson mittainen 1. tuotantokausi on erinomaista viihdettä ja hyvin kekseliästä sellaista. Kuitenkin 13 jaksoa olisi ainakin allekirjoittaneen mielestä riittänyt hyvin. Sarjan käsikirjoittajat joutuivat venyttämään sarjaa äärirajoille asti ja uudet ideat piti keksiä hyvinkin pakon omaisesti. Tämä tulee esille piirun verran yli menevine juonenkäänteineen kauden loppupuolella. Jännittävyys on saatu pysymään silti mukana, ja tämä onkin suurin syy miksi ensimmäinen kausi on kokonaisuudessaan hyvin onnistunut.
Muita syitä tähän ovat esimerkkilisen hyvä näyttelijätyö. Sarja on täynnä hyvin persoonallisia ja mielenkiintoisia sivuhenkilöitä joiden kohtalo mietityttää, paheksuttaa tai harmittaa. Michaelin puolesta pidetään peukkuja ja jännitetään kynsinauhat verille pureskelemalla. Nuori, tuntematon suuruus Wentworth Miller tulkitsee veljensä puolesta mitä tahansa tekevää miestä taidolla ja varmuudella. Myös Dominic Purcell on pätevä kovana ja luovuttamattomana miehenä, vaikka sähkötuoli alkaa uhkaavasti lähestyä. Valokeilat nappaa kuitenkin itselleen Robert Knepper joka näyttelee sadistista Theodore ”T-Bag” Bagwelliä, joka on raiskannut ja tappanut monia lapsia Alabamassa. Knepper on uskomaton roolissaan ja tulkitsee T-Bagin eleita lähes täydellisesti tuoden katsojalle suurta sympatian tunnetta huolimatta kaikista hänen tekemistään kauheuksistaan. T-Bag onkin sarjan mielenkiintoisin hahmo, joka nousee tärkeään osaan kauden myötä.
Myös muut näyttelijät onnistuvat rooleissaan todella hyvin. Vankilaan joutunutta mafiapomoa John Abruzzia näyttelevä Peter Stormare on erinomaisen kylmä ja tunteeton. Supersympaattinen katsojien sydämet sulattavat Sucre, jota Amaury Nolasco tulkitsee aidolla tunteella. Myös tärkeässä osassa olevat säännöistä piittaamaton ja vankien painajainen, vanginvartija Bellick (Wade Williams) ja vankien lääkäri Sara Tancredi (Sarah Wayne Callies) onnistuvat rooleissaan hyvin. Monet hyvät näyttelijät antavat sarjalle potlkua ja tuovat monia näkökulmia sekä ulottuvuuksia. Ja luonnollisesti antavat katsojille mielenkiintoa katseluun.
Pako on myös muilla saroilla hyvinkin onnistunut sarja. Se on todella jännitävä ja nostaa jännitävimpinä hetkineen jopa katsojan sydämen kurkkuun ja takamuksen ilmaan penkistä. Dialogi on hyvin osuvaa ja vankilahenkistä v*lua. Käsikirjoitus on veitsenterävää ja hyvin huolitteltua.
Miljöö on todella aidon tuntuista. Vankila on kuvattu todella realistisesti, mikä johtuu siitä että kuvaukset ollaan suoritettu oikeassa vankilassa. Pako on säästynyt R-ikärajamerkinnältä, vaikka meno vankilassa on karua ja välillä todella väkivaltaista. Silti se on vielä pehmotyylistä, verratuna vaikka esim. Kylmään rinkiin.
Kokonaisuutena Pako 1. Tuotantokausi on hyvää viihdettä, joka antaa vaihtelua Ameriikaan televisioon 24:sten, sun muiden action-sarjojen tilalle. Hiukan ylivenytetty ja pitkitelty, mutta silti varsin nautittavaa matskua.
