Evelyn Mercer (Fionnula Flonagan) on äititeresamainen kaikkien rakastama pyhimys, joka on pitkän elämänsä aikana adoptoinut neljä toivottomilta tapauksilta vaikuttavaa poikaa. Bobby (Mark Wahlberg), Angel (Tyrese Gibson), Jeremiah (Andre Manjamin) ja Jack (Garrett Hedlund) ovat kaikki entisiä pikkuroistoja ja läheisiä kuin oikeat veljekset. Kun Evelyn kuolee lähikaupan ryöstön yhteydessä, palaavat kaikki neljä veljestä vanhaan kotikaupunkiinsa ja vannovat kostoa. Aikuisiksi varttuneet pojat alkavat selvittää äitinsä surmaa ja löytävät taustalta hieman isomman jutun.
Neljä veljeä on ensinnäkin erittäin vaikuttava elokuva. Aluksi se tuntuu tavalliselta ammuskelu-/kostoelokuvalta, jossa on hieman normaalia surullisempi tarina taustalla. Sitten tulee tunne, että on nähnyt juuri jotain todella ainutlaatuista. Tarina ei todellakaan perustu pelkälle kostoteemalle, vaan elokuvan pohjana on vahvat perhesiteet ja etenkin kyseessä olevat neljä veljestä. Väkivalta on perinteistä turpaan vetämistä ja ammuskelua, eikä elokuvaa ole pilattu turhilla erikoistehostemässäyksillä. Kun katselee hetken näyttelijöiden välistä veljesnaljailuja, jää katsojalle toissijaiseksi asiaksi keskittyä pahiksiin ja surmaajien etsimiseen. Tässä yhteydessä täytyykin mainita näyttelijöiden hyvät suoritukset.
Veljeskatrasta esittävät Wahlberg, Gibson, Benjamin ja Hedlund onnistuvat tuomaan elokuvaan sen tärkeimmän ainesosan ja kantava voiman: nelikon välinen yhteispeli ja kemia ovat harvinaisen aidon tuntuisia. Varsinkin Mark Wahlberg ja nuorinta esittävä Garrett Hedlund jäävät vahvasti mieleen, vaikkakin kurttuotsaisen Wahlbergin esiintyminen vaikuttikin aika ajoin yliampuvalta.
Monilta osin kehuttu Neljä veljeä on ensisijaisesti vaikuttava ja koskettava kuvaus läheisistä perheenjäsenistä. Se jää katsomisen jälkeen kummittelemaan pitkäksi aikaa katsojan mieleen ja jättää siten lähtemättömän jäljen.
