Usko Suomalaisiin elokuviin on jo mennyt aikoja sitten, mutta Paha maa vaikutti silti hyvinkin kiinnostavalta teokselta. Päätin ottaa elokuvan katsottavakseni vaikka takaraivossa kumisi kokoajan varoittava ääni siitä että tuubaa on tulossa. Loppujenlopuksi Paha maa oli hyvinkin erilainen elokuva kuin odotin niin hyvässä kuin pahassakin.
Elokuvan surkeiden ihmiskohtaloiden alulle panijana toimii väärennetty 500 euron seteli joka johtaa toinen toistaan paskempaa elämää viettävien ihmisten kurjiin kohtaloihin. En rupea nyt erikseen sinänsä hyvin rakkennettuja episodeja läpi käymään, mutta hyvin ankeaa menoa on luvassa 2 tunnin ajan. Elokuva koostuu siis muutamasta hyvästä ja vähemmän hyvästä episodista jotka on keskinkertaisesti liitetty toisiinsa. Näyttelijäkaarti hoitaa pieniä poikkeuksia lukuunottamatta työnsä hyvin. Hahmotkin on pääpiirtein kirjoitettu hyvin, vaikka muutama pahvinen tyyppi paistaakin melko kirkkaasti läpi. Itse tarinat ovat ihan näppäriä perussuomalaisia alkoholistijuttuja. Jasper Pääkkösen huumesekoilut tarjoavat hieman urbaanimpaa menoa kun muuten pysytään melko perinteisellä viina linjalla. Alussa nähtävä sitaatti Eppu Normaalien murheellisten laulujen maasta antaa hyvin osviittaa minkäläinen elokuva on tulossa.
Ohjaajan virkaa toimittavasti Aku Kouhimiehestä itselleni on jäänyt vähän sellainen kuva ettei herralla ole minkäänsortin omaa tyyliä jolla yritettäisiin erottua massasta, tämä kuvastuu hyvin pahasta maastakin. Vähän leikitään kaikkea ja tämä rokoittaa paitsi elokuvan yleistunnelmaa myös kerrontaa joka on turhankin hajanaista. Ihailtavan synkäksi Louhumies saa silti monet miljööt maalattua erityisesti mieleen jäi se junakohtaus, jossa visuaalinen ilme on harvinaisen hieno ehkäpä elokuvan kuvallisesti hienointa antia. Varsin hyvästä alusta Paha mää rupeaa silti hajoilemaan liikaakin loppua kohti. Jo ennen toista tunninpuolikasta meno on päässyt turhan laihaksi. Lopussa fiilistä saadaan jälleen korkeammalle mutta alun tasolle ei missään vaiheessa enää päästä. Ihan loppu on sentään minusta melko onnistunut, joskaan nyt ei kovinkaan koskettava, kuten tarkoitus olisi ilmeisesti ollut. Itse kiinnitin huomiotwa niinkin outoon asiaan kuin elokuvan alku ja lopputeksteihin jotka olivat!
kaikessa tylyydessään varsin onnistuneet.
Paha maa ei ole mikään mestariteos. Päällisin puolin asiat on kunnossa ja varsinkin Vareksen kaltaisten hölmöilyiden jälkeen tuntuu se melko piristävältä (noh ehkä vähän väärä sana tätä elokuvaa kuvaamaan). Kokonaisuutena Paha maa on silti jotenkin vaisu. Tarinoita ei saada nivottua tarpeeksi kiinnostavaksi kokonaisuudeksi ja muutama stoori jää auttamatta varsinkin kahden ensimmäinen stoorin varjoon. Näyttelijät henkilöhahmoisaan ja paikoitellen visuaalinen ilme pelittävät silti hyvin.
nimimerkki: Siperia Jones
