En muista lähivuosilta elokuvaa, joka olisi hämmästyttänyt ja koskettanut niin ainutlaatuisella tavalla kuin belgialaisen Jaco Van Dormaelin kolmas pitkä elokuva Mr. Nobody, joka ei etene minkään helposti ymmärrettävän kaavan mukaan. Eri aikatasoilla liikkuva ja varoittamatta täysin erilaisiin tilanteisiin hyppivä elokuva koostuu useista nokkelista hämäyksistä, ihmisen arkielämään liittyvistä pisteliäistä huomautuksista sekä erilaisten totuuksien olemassaoloon ja perhosvaikutukseen liittyvistä pohdinnoista.
Elokuvan päähenkilö on enteilevästi nimetty Nemo Nobody, mies, jonka elämäntilanteiden todellisesta laidasta sen enempää katsojalla kuin joillain henkilöhahmoillakaan ei ole suurimman osan ajasta minkäänlaista selkeää käsitystä. Mystinen Mr. Nobody vaikuttaa aluksi olevan tavallinen perheenisä, joka yhtäkkiä herääkin ilman loogista selitystä kaukana tulevaisuudessa ja huomaa vanhentuneensa 118-vuotiaaksi ryppyiseksi ukoksi. Viimeisiään vetelevä mies saa myös tietää olevansa maailman ainoa elossa oleva tavallinen kuolevainen ja hän alkaa kuvailemaan elämänvaiheitaan hyvin hämärällä tavalla keskustelua nauhoittaville ja kuunteleville tarkkailijoille.
Päähenkilö kuvailee eri poluilla edenneitä ja erilaisilla valinnoilla varustettuja elämiään eri naisten ja eri perheiden kanssa, aina nuoruusaikojen toilailuista, naisten tapaamisista ja naimisiinmenosta rutiininomaiseen perhe-elämään. Erityistä painoarvoa annetaan miehen lapsuudessaan tekemälle valinnalle, jossa hänen piti päättää paikastansa vanhempien eron hetkellä. Mielenkiintoisia ovat myös kohtaukset, joissa näytetään miten pienistä asioista elämän suunnanmuutokset saattavat olla loppujen lopuksi kiinni. Pelkkä vesipisara saattaa sotkea paperiin kirjoitetun tärkeän puhelinnumeron niin, ettei tavoiteltua ihmistä voi enää millään löytää, mutta toisaalta epäonninen sattuma saattaa johdattaa myös kohti valoisampaa tulevaisuutta.
Onko lukemattomien eri onnellisten ja järkyttävien tapahtumien todenmukaisuudella loppujen lopuksi niin suurta merkitystä? Ehkäpä ei ole edes niin tärkeätä ymmärtää totuutta kaikkien elämäntarinoiden takana, sillä kaikki ne kiehtovat kummallisuuksineen sekä ylä- ja alamäkineen, varsinkin humorististen kevennysten avustamana. Vaikka Mr. Nobodya ei olisi koskaan ollut edes olemassakaan, niin hänen joko todellisten tai epätodellisten juttujensa tärkeitä huomiota ei voida myöskään kiistää. Kaiken muun lisäksi filmin surrealistiset näkymät, kuten Mars-planeetan eteen muodostuva polkupyörien meri (!), loksauttavat leuat ammolleen erikoisuudellaan. Ohjaajan nimi kannattaa pitää mielessä jatkossakin.
