Elokuva kertoo koirasta nimeltä Myrsky (Myrsky), jonka Sakari (Janne Virtanen) ottaa mukaansa Berliiniin. Sakari ja Myrsky palaavat Suomeen, jossa Sakarin lapset Muru (Ronja Arvilommi) ja Minttu (Sara Tammela), sekä hänen vaimonsa (Laura Malmivaara) odottavat perheen pään paluuta. Tuliaisiksi Sakari tuo Murulle Myrskyn, johon Muru heti ihastuu. Mutta uuden koiran myötä koko perheen arvojärjestys muuttuu, ja Myrskystä tulee vähän liiankin huolehtivainen.
Myrsky on selvästi tarkoitettu alle 10-vuotialle lapsille. Sen voi huomata esimerkiksi huumorista, joka perustuu pääasiassa siihen, että Myrsky ja Muru pompottavat aikuisia, toinen hyvä esimerkki on vitsien ennalta-arvattavuus. Muut katsojat hekottivat lähes kaikeille vitseille, jotka kyllä rehellisesti sanoen eivät vaikuttaneet yhtään vitseiltä. Kohtauksiin oli vain lisätty ”sirkusmaista” musiikkia ja ihmisten pakoon juoksentelua.
Henkilökohtaisesti humoristiset kohtaukset eivät olleet minusta kovinkaan kummoisia, mutta muuten elokuva oli miellyttävä, ja siinä oli onnistuttu luomaan lämminhenkistä tunnelmaa eläimen ja ihmisen välille. Mikään kyyneleitä vuodattava tragediaa Myrsky ei kuitenkaan ole, vaikka sööttien eläinten näkökulmasta epäoikeudenmukaisia kohtauksia onkin.
Näyttelijäsuoritukset ovat mielestäni ihan peruskauraa. Pääosaan päässyt lapsinäyttelijä Ronja Arvilommi alkaa elokuvan mittaan olla ärsyttävä, mutta niin on varmasti tarkoitettukin. Murun isänä häärivä Janne Virtanen, joka on jo suhteellisen kokenut näyttelijä, onnistuu roolissaan hyvin, vaikkei tuokaan tyypillisen kiltin perheenisän rooliin mitään uutta. Täysin samaa voisi sanoa perheen äitiä esittävästä Laura Malmivaarasta. Sivuosissa pyöriskelee muitakin tuttuja suomalaisia kasvoja, jotka ilmeisesti on nykyään pakko saada jokaiseen suomalaiseen pätkään, kuten esimerkiksi Mikko Kivinen, Jarmo Koski ja Kristiina Elstelä.
Koko elokuvan suurin voima on kuitenkin Myrskyssä – uskollisessa ja söpössä vahtikoirassa, johon katsoja samaistuu heti ensinäkemältä. Keskeisessä osassa elokuvaa on myös propaganda. Eläinkokeiden kannattaminen ja kaikki muu eläimiin kohdistuva epäoikeudenmukaisuus yritetään poistaa katsojan mielestä. Tätä seikkaa yritetään korostaa vanhalla kunnon konstilla: Laitetaan saksalaiset pahiksiksi. Ihme kyllä, loppuunkulutettu keino toimii edelleen.
Elokuvassa on myös muitakin huonoja puolia typerän huumorin lisäksi. Myrsky (tarkoitan elokuvaa, en koiraa) säntäilee välillä vähän minne sattuu, yrittäen välillä luoda koomisuutta ja siinä samassa dramatiikkaa. Näiden seuraksi miinuspuoliin voisi lisätä myös äkillisen tapahtumapaikan vaihtumisen, lukuisat elokuvalle täysin turhat, mutta (turhille) hahmoille pakolliset juonenkäänteet ja elokuvan liian lyhyt kesto, vai pitäisikö sanoa liian pitkä kesto, sillä elokuva muuttuu loppua kohden entistä pitkäveteisemmäksi. Myrsky kurkottaa katsojan mielipiteiden muuttamiseen, mutta kapsahtaa lopulta keskinkertaisuuteen. No, ainakin opin uuden koirarodun.
P. S. Lopputekstien mukaan: ”Eläimiä ei vahingoitettu kuvausten aikana, vaan niitä ruokittiin, niiden kanssa leikittiin, ja niillä oli myös mahdollisuus lepoon. Onnistuneesta suorituksesta eläimiä palkittiin, epäonnistuneesta ei seurannut mitään.”
