90-luvulla valmistunut Cry Baby on varmasti ollut sen ajan kiistanalaisempia vastavirtakomedioita. 50-luvun musikaaleja pilkkaava tasokas naurupätkä esittelee ryhmän lahjakkaita nuoria tähtiä ja loistavan ohjaajan.
Baltimoren kovisjengin johtaja Wade ”Itkpilli” Walker (Johnny Depp) rakastuu kaupungin arvokkaimpaan kilttiin tyttöön Allisoniin (Amy Locane). Tästä alkaa yhteiskuntaluokkien sota, jota höystetään ikimuistettavilla henkilöhahmoilla ja hauskoilla musiikkinumeroilla.
Ohjaaja John Waters on aiemminkin tehnyt hieman erilaisia elokuvia, mutta parhaiten hänet tunnetaan kuitenkin alukeperäisestä Hairspray-elokuvasta. Cry Babyn jälkeen Waters on jotenkin joutunut taipumaan Hollywoodin valtavirtaan, mutta silti hänet muistetaan nuorena kapinallisena, joka teki törkeällä huumorilla säväytettyjä komedioita. Cry Baby on mielestäni erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon enemmän hyvä ohjaaja saa näyttelijöistä ja käsikirjoituksesta irti.
Tarkoituksella kliseisestä juonesta on lähdetty vetämään niin yli kuin vain voi. Cry Baby on ERITTÄIN hauska, ja sisältää myös mukavia musiikkinumeroita. 50-luvun tunnelma on tuotu hienosti mukaan esim. lavastuksessa ja etenkin puvustuksessa, joka on aivan huipputasoa.
Suurin kunnia elokuvasta kuuluu loistavalle näyttelijäkaartille, jotka tulkitsevat mieleenpainuvia henkilöitä pilke silmäkulmassa ja kieli keskellä suussa. Henkilöt ovat ainutlaatuisia nuorten pähkähulluja vanhempia ja ruotsalaisia vaihto-oppilaita myöten. Johnny Depp, Susan Tyrnell, Traci Lords ja Ricki Lake sekä muu jengi pitävät huolta siitä, että kukaan hahmoista ei unohdu aivan heti. Johnny Deppin charmi on säilynyt samanlaisena vielä 20 vuotta Cry Babyn jälkeenkin. Pääparin (Depp ja Locane) välillä ei kylläkään ole minkäänlaista kemiaa, mutta ehkä se ei ole tarkoituskaan.
Lyhyesti sanottuna Cry Baby on yksi hulluimpia ja mieleenpainuvimpia komedioita, joita olen koskaan nähnyt. Klassikko, joka jokaisen nuoren pitäisi nähdä.
