Lukuisten Disney-piirrettyjen joukosta Mulan nousee selvästi keskitason yläpuolelle. Aivan parhaimpien joukkoon se ei kuitenkaan jaksa yltää. Mulan poikkeaa piristävästi Disneyn miesvoittoisten sankarien linjasta. Elokuva onkin ensimmäinen täysverinen Disneyn tuottama ”naissankaritarina”. Kun Pocahontas jäi vielä odottelemaan uljasta John Smithiä, joka pelastaisi tilanteen, niin Mulan ei jouda vartoilemaan kaksilahkeisia, vaan pukee sotisovan päälleen ja tarttuu itse toimeen.
Disney-yhtiö ei tietenkään esitä Mulania niin säälimättömänä soturina kuin alkuperäinen legenda voisi antaa aihetta, vaan silottelee Mulan-hahmon perheen pienimmillekin sopivaksi. Taistelukohtaukset hoituvat miltei hymyssä suin, eikä taistelutanner peity silvottuihin animaatioraatoihin. Tarinaa on vielä tarkoituksellisesti kevennetty tuomalla mukaan koominen lohikäärmehahmo, joka heittää tasaisin väliajoin keventävää tilannekomiikkaa. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, sillä pieni punainen lohikäärme on oikeasti hauska sivuhahmo.
Tarina siis perustuu vanhaan kiinalaiseen legendaan. Kiinalaiskyliä polttavat ja vainoavat hunnijoukot levittäytyvät laajalla rintamalla Mongoliasta Kiinan puolelle kylväen suurta tuhoa ympärilleen. Talonpoikien on suojeltava kyliään ja jokaisen perheen kunnia-asiana on lähettää poikansa puolustamaan reviiriään. Mulan haluaisi myös kovasti kantaa kortensa kekoon, mutta hänen harmikseen vain miespuoliset kelpaavat sotureiksi. Hätä keksii kuitenkin keinot ja Mulan päättää muuntautua mieheksi ja liittyä sotaväkeen sala-asussa. Sotiminen osoittautuukin hänelle lopulta paljon helpommaksi tehtäväksi kuin oman sukupuolensa salassa pitäminen, jonka varjeleminen saattaa Mulanin toinen toistaan kiperimpiin tilanteisiin.
Disney piirrettyjen suosio on pomppinut pörssikurssien lailla eri vuosikymmeninä. Mulanin ilmestyessä 90-luvun alun suurin Disney-hype oli jo hiipumassa. Sisarteokseensa, Pocahontasiin verrattuna vastaanotto oli selvästi laimeampaa. Esimerkiksi Heidi Kyrön tulkitsema Mulan ei kiinnostanut mediaa niin paljon kuin Arja Korisevan Pocahontas, vaikka Heidin suoritus on mielestäni elinvoimaisempi. Muutenkin Mulan onnistuu väistämään Disneylle ominaisen liiallisen opettavaisuuden. Tarinankuljetus tässä on ehkä turhan perinteinen eli paatoksellisen eeppinen. Jotain persoonallisia jippoja olisi elokuvan rakenteeseen voinut sisällyttää vielä enemmän. Kokeilemisen rohkeutta jäin siis kaipaamaan, koska lopullinen tujaus tästä jäi puuttumaan.
Vaikka Mulan ei henkilökohtaisesti kolahtanutkaan aivan toivotulla tavalla, niin kanssakatsojiin se kuitenkin näytti uppoavan kuin tunkki järven pohjaan. Mushu-lohikäärme kirvoitti parhaat naurut. Tarinan orientaalinen tausta henkilöhahmoineen ihastutti myös katsojatovereitani. Valitettavasti itse en enää hirveästi jaksa innostua Disneyn tavasta valjastaa eri kulttuurien myyttejä ja tarinoita tällaisiksi universaaleiksi Disney-ilmiöiksi – tai ehkä jos Kalevalasta tulisi joskus oma Disney-versio, niin se saattaisi herättää mielenkiintoni uudestaan.
nimimerkki: mauge
