Jumala Jenkkilää siunatkoon. Tämä iänikuinen tunnuslause on jo vähän aikaa sitten saanut täydellisen vallan erään menestyvän elokuvaohjaajan päässä, nimittäin itse jenkkirakastajien isän, Roland Emmerichin. Emmerich, joka ei tähän mennessä ole pystynyt tekemään ainuttakaan hyvää elokuvaa, tarttui sitten 2000-luvun kehittyneeseen tekniikkaan ja väsäsi (ilmeisesti hyvinkin) lyhyen mietiskelyn jälkeen elokuvan luonnonkatasroofista, joka johtaa uuteen jääkauteen.
Elokuvan päähenkilönä toimii Jack Hall, joka saa todistaa napajäiden sulamista itse paikan päällä (josta on todella realistiset mahdolisuudet selvitä hengissä) ja yrittää saada myös politikot vakuuttuneiksi siitä, että ilmaston muutos on pian edessä ja jotain on tehtävä. Eiväthän ne tietenkään usko (olipa yllätys!) mutta pian todisteet alkavat puhua Jackin puolesta. Jackin poika, Sam matkustaa New Yorkiin opiskelukavereidensa kanssa, mutta jääkin sinne vangiksi luonnon ”hyökätessä” heidän kimppuunsa. Jack päättääkin sitten uhmata luontoäitiä ja mennä New Yorkiin pelastamaan Samin, juuri kun tappavin jäämyrsky on alkanut… parempi etten kerro enempää, muuten teillä on jopa pienemmät mahdollisuudet olla tietämättä elokuvan tarinaa kokonaisuudessaan kuin nyt!
Emmerich… niin, tuo nimi ei tosiaan luvannut hyvää. Mukana on tosiaan (hyvin lievästi sanottuna) paljon erikoistehosteita ja jälleen kerran korni ja heppoisa juoni. Mutta ihme kyllä, tämä pläjäys on varsin viihdyttävä.
Emmerich on jopa parantunut siitä tilasta, jossa me hänet viimeksi tapasimme. Näyttelijöitä hän ei vieläkään osaa ohjata, mutta satsaus maisemiin ja visuaalisuuteen näkyy varsin komeassa lopputuloksessa. Hyvinhän tämä poika myrskyä rakastamansa maan kuuluisimpien kolkkien kimppuun ohjaa ja elokuvan kuvallinen komeus on tällä kertaa sitä luokkaa, että se yksin riittää kohottamaan elokuvan viihdearvoa.
Näyttelijöistä nyt ei voi paljoa sanoa. Dennis Quaid Jack Hallina jää pahasti Rolandin puutteellisten henkilöohjaus taitojen takia melkoiseksi karrikatyyriksi ja korniksi perijenkkiläisen perheidylin pelastajaksi. Jopa nuori lupaus, Jake Gyllenhaal vetää nähtävästi paremman roolin, vaikka hänenkin hahmonsa ei onnistu saavuttamaan tarpeellista syvyyttä. Henkilödraamaa elokuva ei vakavasti tarjoa alkuunkaan.
Käsikirjoitus on muuten hyvä, mutta jos minulta kysyttäisi niin Emmerich olisi saanut jättää koko henkilödraaman pois. Sutjakkaasta ja hienojen myrskyjen ja jopa tunnelmallisen katastrooffikuvauksen takia viihdyttävästä alkupuoliskosta kun siirrytään hieman maltillisempaan efektiryöppyyn, mikä onkin elokuvan huonoimpia hetkiä. Onneksi loppupuolella henkilöpainotteisuus katoaa jälleen, ja popcorn-viihdettä piisaa jälleen ällöttävän korniin loppuratkaisuun asti.
Yhteenvetona voisi sanoa, että jos pidät elokuvista lähinnä sen takia, ennä ne ovat nättejä/komeita ja tutisuttavat penkkejä kivasti tai/ja saat kiksejä luonnonkatastroofeja katsellessasi, voin suositella tätä varauksetta. Apsoluuttiset popcorn-viihteen ystävät lienevät jo löytäneet elokuvan omakseen. Mutta yhtään vakavampaa, henkilödraama painotteisempaa tai ”parempaa” elokuvaa etsivien kannattaa suosiolla skipata tämä. Ameriikavastaisille tämän elokuvan sisältö riippuu pitkälti siitä, miten paljon ameriikkaa vihaa. Jenkkiylistystä on toki paljon, mutta Emmerichin muihin teoksiin verrattuna varsin vähän.
Kahden levyn SE-DVD on hienoa kamaa teknisesti. Hologramikansiin puettu pläjäys ansaitsee täydet viisitähteä sekä kuvasta että äänestä, joka varmasti nostaa elokuvan oikeuksiinsa (videolla tai ilman kotiteatteri viihdearvokin laskee mukana). Toisen levyn extrat sen sijaan ovat melko mitäänsanomattomia, pari dokumenttia elokuvan teosta, inforuutuja, pari kuivaa luontodokumenttia ja maailman kartta, jossa näkee mitä maailman suurkaupungeille tapahtuu. Siitä tosin tulee mieleen, että Emmerich on laatinut sen itse, kartan ilmoittama Moskova kun sijaitsee suurinpiirtein Viron ja Latvian rajalla.
Mutta lyhyesti sanottuna tämä on täyttä popcorn-viihdettä, jossa aivot kannattaa suosiolla sammuttaa selvitäkseen ”God bless America” meiningiltä. Jos sattuu pitämään, elokuva kestää useamman katselukerran.
nimimerkki: Sano mitä sanot
