Sandler on pienen kyläpahasen pitsanvääntäjä, Mr. Deeds, joka perii äidin sedältä 50 000 työntekijää työllistävän mediaimperiumin. Sitten tuleekin melko pian lähtö New Yorkiin allekirjoittamaan papereita, joilla kierot liikekumppanit saavat haltuunsa koko lafkan. Deedsille on tyrkyllä allekirjoituksesta 40 miljardia. Rahasta viis, yltiöhyvänätahtoinen ja rehellinen heppu pitää linjansa sekä saa monta ihmistä hyvälle tuulelle, myös katsojan. Eihän tuota pyyteettömyyttä tosissaan usko kukaan, varsinkaan kaverilta, joka tienaa maltaita oikeassa elämässä elävillä kuvilla. Hiukan sellaista satufiilistä on ilmassa.
Leffa kuuluu Sandlerin ”maltillisempaan” osastoon. Osa äijän leffoistahan on ihan räkäposkella hoopoilua, mutta tässä mennään iisimmin. Homma perustuu hauskaan tilannekomiikkaan ja sandlermainen söheltäminen jää vähemmälle. Tilannekomiikkajaksot, jotka muuten pitkälti ovat turpaanvetohuumoria, nousevat mukavasti perustarinasta ja kaikki jotka saavat luuvitosta ansaitsevat sen. Moksimishuumori on mukavaa vaihtelua, mutta eipä tässä nyt ihan Bud Spencer -linjalle kuitenkaan mennä.
John Turturro on leffassa hyvinkin ratkaisevassa roolissa ja tekee hyvän työn mystisesti paikasta toiseen suihkivana Deedsin jalkafetissipalvelijana. Näpistelyillään mainetta niittänyt Ryder on ihan ookoo urkkivana toimittajana, joka rakastuu rehtiin ja reiluun Deedsiin. Naisroolissa olisi voinut olla tosin moni muukin, ei leffa sinänsä Winonaa kaipaa. Onhan Sandler hoidellut näitä juttuja ennenkin ilman supernimekästä vastanäyttelijää.
Loppuhuipennus on rennossa pätkässä yllättävän ällöimelää katseltavaa. Kokonaisuutena leffa on ennalta-arvattava ja persoonaton ilmestys. Sandlerin keissi silti. Ukko on huumorimiehiä ja tämän tason juoni on hemmon käsissä ihan mukiinmenevää viihdettä.
