Michel (Martin LaSalle) elää älykkyydestään huolimatta ankeissa oloissa. Hän kuitenkin pystyy raapimaan kasaan elantonsa ja tekee sen taskuvarkauksin. Hän tulee paremmaksi työssään, joskin henkinen paine ajaa hänet yhä kauemmas läheisistään.
Robert Bressonin minimalistinen kuvaus taskuvarkaan elämästä ei ole kovinkaan elokuvallinen, mutta lattea, eleetön kuvakerronta sopii mainiosti melankolisen tunnelman kanssa yhteen. Käsikirjoitus värittää tarinaa nietzscheläisesti värittyneellä filosofialla yli-ihmisestä ja ehkä se myös kuvaa sellaista, mutta ilman ylevää tai alentavaa sävyä.
Martin LaSalle ei loista karismassa, vaan on täydellisen anonyymi lähes nimettömänä päähenkilönä. Räiskähtelyä tai rentoa dialogia on turha odottaa ja LaSallen suoritus on etäinen ja viileä. Kaukana yli-ihmisen mielikuvasta vaikka ehkä hän sellainen onkin.
Henkilöhahmot ovat ohuita ja kuvaus eleetöntä, mutta ammatin vaativuus tulee esille taidokkaasti kuvatuissa varkauskohtauksissa jotka ovat taikurimaisen taitavia. Vaikutelma on silti sama etääntynyt välinpitämättömyys koko ajan vaikka kyseisten tekniikkakuvausten tasoa on pakko ihailla.
Hyvin staattinen ja tummasävyinen elokuva olemassaolon yksinäisyydestä. Rikkoo illuusion nietzscheläisestä yli-ihmisestä ja osoittaa kyseisen hahmon vieraantuneisuuden ja yksinäisyyden.
