Palaan jälleen lempigenreeni eli tykitykseni kohteena on tosipohjainen elämänkertaleffa. Tarina kertoo viihdealan ammattilaisesta Bob Cranesta, jonka kuolema on yksi Hollywood-historian puhutuimmista tapauksista. Itse näin aikanani dokumentin Cranen elämästä ja sen lopun murhenäytelmästä, joten kiinnostuin todella paljon, kun kuulin, että tällainen elokuva on tehty.
Tekijänä, tai paremminkin ohjaajana, toimii epätasainen Paul Schrader, jonka maine perustuu vahvasti Raivohärän ja Taksikuskin käsikirjoituksiin. Schrader on myös ohjannut monta elokuvaa neljän eri vuosikymmenen aikana, joten hänen kohdallaan ei voida puhua mistään uudesta aluevaltauksesta. Schraderin ohjaustyyli on aika kylmä, mutta onnistuessaan se saavuttaa pointtinsa. Esimerkkinä mainittakoon tyly Affliction, jossa kuvataan lohduttomasti, mutta hienosti, erään perheen murhenäytelmää, joka ulottuu kolmen sukupolven kaarelle.
Myös Auto Focus osuu maaliinsa. Se on mielenkiintoinen näkemys ristiriitaisesta persoonasta, tuoden vahvasti esille, kuinka ihmisessä voi asua kaksi aivan erilaista puolta. Siinä esitellään kiehtovaa mennyttä ajanjaksoa, jolloin viihde-elektroniikka alkoi vahvasti tunkea tavallisten ihmisten koteihin. Unohtaa ei sovi tietenkään elokuvan vahvinta teemaa eli seksiriippuvuutta, jonka kiehtova ote johtaa nautinnon kautta puutumiseen – ja lopulta – kaiken auki repivään kärsimykseen.
Bob Cranea esittää Greg Kinnear, joka on aika hyvä valinta rooliinsa. Hän näyttää ulkoisesti sympaattiselta, joka äidin unelmavävyltä, jonka maaninen sortuminen lihallisten nautintojen maailmaan tuntuu katsojastakin melko häkellyttävältä. Elokuvan pahana poikana esitellään John Carpenter, jota näyttelee niljakas Willem Dafoe. Carpenter on kuvausalan ammattilainen ja hänellä on käytössään kaikki uusin videoteknologia, joka on pioneerivaiheessa vasta rantautumassa suurille markkinoille.
Carpenterilla on siis hienot kamerat. Mitä niillä voi tehdä? No vaikka kuvata omia pornoelokuvia! Tästä ideasta lähtee liikkeelle miesten yhteinen harrastus. Kuuluisana tv-tähtenä Crane pokaa kauniita naisia ja Carpenter hoitaa tallentamisen, päästen siinä ohessa itsekin kokeilemaan Holmesin hommia. Näitä tuotoksia kaverit sitten yhdessä katselevat ja hauskaa on ainakin jonkin aikaa. Lopulta harrastuksesta tulee tapa, josta ei ole enää helppoa päästä irti. Cranen avioelämä alkaa kärsiä, puhumattakaan hänen urastaan.
Elokuva perustuu Robert Graysmithin novelliin. Graysmithin tekstin pohjalta on tehty myös toinen hieman samantyyppinen murhamysteeritulkinta eli viime vuonna ilmestynyt Zodiac. Auto Focus on laadittu siten, että Bob Crane kuvataan kahtia jakaantuneeksi mieheksi, joka on kiltti kotonaan ja julkisuudessa, mutta tuhma päästessään kuksimaan kulisseissa. Carpenter toimii jonkinlaisena demonisoivana yllyttäjähahmona. Totuus voi tietenkin olla aivan toisenlainen, mutta tässä elokuvassa näkökulma on tämä. Omien tulkintojen tekeminen on vahvaa Graysmithiä.
Carpenterin mukana elokuvaan tuodaan mielenkiintoinen yksityiskohta eli viihde-elektroniikan massiivinen maihinnousu. Kaitafilmien jälkeen tämä uusi videoteknologia alkoi nostaa päätään myös varakkaimmissa kotitalouksissa ja näihin laitteisiin hurahti moni 70-luvulla elänyt nuori mies. Pääasiassa laitteisto mahdollisti hauskojen perhetapahtumien filmaamisen, mutta toiset keksivät myös laitteiden aikuisviihteellisen käyttötarkoituksen. Vuosien päästä saadaankin nähdä löytyykö kuolinpesien jäämistöistä arkaluontoista materiaalia, joka tuo uutta ulottuvuutta edesmenneen vainajan henkilökohtaiseen elämään.
Seksi on yleisesti ottaen hauska harrastus. Monen miehen mielessä saattaa jopa siintää ajatus siitä, että joka päivä saisi kokea uuden naisen riemun. Crane pääsi toteuttamaan tätä elämäntapaa, mutta se ei tuonut ainakaan hänelle onnea. Päinvastoin toinen avioliitto natisi hajoamispisteessään, mutta ennen sitä hänet löydettiin hotellihuoneestaan kameranjalustalla hakattuna ja lopuksi videopiuhaan kuristettuna. Oliko tekijä joku mustasukkainen aviomies, poikaystävä vai John Carpenter? Sitä tuskin saamme koskaan tietää, joten Bob Cranen kuolema pysynee yhtenä Hollywoodin mielenkiintoisimmista kuolemantapauksista, jonka ympärillä riittää huhurikasta puheen sorinaa vielä jatkossakin.
nimimerkki: mauge
