Rapakon takana on muutakin kuin kimaltelevaa glamouria. Elokuvassa Hud esitellään yksi tarina karjatilan arjesta. Elokuvassa on myös yleismaailmallisia yhteiskunnallisia pointteja. Yhdysvalloissakin on läpi käyty samat ongelmat, mitkä Suomen maataloutta ovat koetelleet. Ongelmakohtia ovat karjanhoidon taloudellinen kannattavuus, tilan koko ja toisaalta sukupolvenvaihdokseen sisältyvät riskit.
Homer Banon (Melvyn Douglas) esittää vanhaa isäntää, jonka toinen poika on kuollut ja toinen, eli Hud (Paul Newman), toimii isäntänä talossa. Hud on kyllä hyvä työmies, mutta vastuuton tekemisissään. Tiedättehän sen ihmistyypin, jolle viina, naiset ja säännöllisin väliajoin vietettävä ”rappioelämä” ovat elämän suola. Hud siis edustaa tätä ihmistyyppiä. Tilalla asuu myös Hudin veljenpoika Lonnie (Brandon DeWilde), joka vaikuttaa rehelliseltä ja paljon kyvykkäämmältä hoitamaan tilan asioita kuin Hud. Vanhan isännän sydän on kovilla jo pelkästään karjanhoitoa koskevien ongelmien vuoksi, mutta lisärasitusta tuo huoli Lonniesta, joka on helposti johdateltavissa väärille poluille Hudin vaikutuksen vuoksi. Naisnäkökulmaa elokuvaan tuo tilalla työskentelevä Alma Brown (Patricia Neal), jota sekä Hud että Lonnie himoitsevat omalla tavallaan.
Hud on kiinnostava hahmo, jonka kaltaiseen on jokainen elämänsä jossain vaiheessa törmännyt. Hän on miehinen ja aikaansaava osaaja, jolla on taitoa pärjätä missä tahansa mihin ryhtyy ja häntä ihaillaan joka suunnasta. Miehet haluavat olla hänen kavereitaan ja naiset haluavat hänen rakkautensa. Valitettavasti Hudin kaltainen mies aiheuttaa aina pettymyksen, koska hän asettaa toistuvasti omat tarpeensa muiden tarpeiden edelle.
Melvyn Douglas ja Patricia Neal pokkasivat osistaan Oscarit, joista ainakin Douglas sai sen ansiosta, niin hyvin hän esittää vanhaa mutta sydämellistä jäärää. Paul Newman tekee elokuvan parhaan roolin välinpitämättömänä Hudina, joka toimii mallisuorituksena kyseisen ihmistyypin olemukselle. Brandon DeWildessä on paljon nuoruuden viattomuutta, joka herkistää ainakin meikäläistä.
Hud on huippuleffa, joka lähestyy karjatilallisen elämää realistisemmin kuin esim. tv-sarja Dallas. Hud on ylistyslaulu vanhalle kunnon lännelle. Amerikkalaisuuden sisimpiä tuntemuksia on vangittu upeasti mm. kohtaukseen, jossa isoisä ja pojanpoika laulavat yhdessä suurin sydämin My Darling Clementineä… hieno hetki! Wanhojen aikojen tunnelmoinnin lisäksi Hudissa on tiedostavaa kuvausta karjatalouden uusista haasteista. Elokuva asettaa uhkakuvia koko elinkeinon perinteiselle jatkumiselle. Väheksyä ei voi myöskään elokuvan nimihahmon kompleksisen asenteen kuvausta, joka on vähintään samaa tasoa kuin Nuoressa kapinallisessa.
nimimerkki: mauge
