Varmaan turhaa enää erikseen mainita kenellekään parivaljakko Wachowskin fanittavan animea ihan tosissaan. Ensimmäisen [movie]Matrix[/movie]in jättimenestyksen myötä kaksikolle ilmeisesti siunaantui sen verran päätäntävaltaa, käyttämättömiä ideoita sekä löysää rahaa, että kaksikko sai omistettua kokonaisen ikioman tribuuttielokuvansa kaikille japanilaisille suosikkiohjaajilleen poislukien Mamoru Oshii, jolla oli samaan aikaan muita keskeneräisiä töitä. Animatrix koostuu laskutavasta riippuen 8-9:stä lyhyestä Matrixiin sijoittuvasta tarinasta, joista suurin osa on Wachowskien omasta kynästä ja kaikki omistettu eri nimiohjaajalle.
Episodeista kaksi ensimmäistä, ”Osiriksen viimeinen lento” ja ”Toinen renessanssi 1&2” ovat ainakin omasta mielestäni joka suhteessa koko leffan unettavimmat osuudet. Kumpikaan ei varsinaisesti tuo sen alkuperäisen matriisin ideaan mitään uutta vaan molemmat tuntuvat lähinnä jostain paljon paremmasta rainasta yli jääneeltä materiaalilta, joista puuttuukin kaikenlainen kiinnostava sisältö kliimakseineen. Etenkin ensimmäinen vain loppuu ja se on sitten siinä. Kahdesta jälkimmäinen on ainakin mielekästä katsella, vaikka tarina itsessään onkin äärimmäisen kliseinen ja Wachowskien tökerösti päälle liimattu symboliikka filosofointeineen aiheuttaa vain päänsärkyä.
Parasta vähän kömpelöhkössä alussa on, että tästä eteenpäin on suunta vain ja ainoastaan parempaan päin. Seuraavaksi on vuorossa kahden megamestarin, [tv]Cowboy Bebop[/tv]in Shinichiro Watanaben ja [movie]Ninja Scroll[/movie]in toimintamestari Yoshiaki Kawajirin vuoro näyttää mistä kana pissii. Kahdessa seuraavassa lyhärissä ei ole käytännöllisesti katsoen ollenkaan juonta, mutta senkin edestä kunnon vauhtia ja minuuttikaupalla huippunäyttävää toimintaa. Omasta mielestäni ”Pojan tarina” ja ”Ohjelma” ovatkin kevyesti koko antologian parasta antia. Ainut ongelma tässä vain on, että nämä piti panna lopun sijasta heti alkuun.
Seuraavat kaksi lyhäriä, ”Maailmanennätys” ja ”Rajatila” ovat [movie]Redline[/movie]n Takeshi Koiken sekä [movie]Fist of the North Star[/movie]in ja [movie]Akira[/movie]n animaattorina kannuksensa ansainneen Koji Morimoton käsialaa. Kumpaionenkin syventävät omalta osaltaan mukavasti trilogian mytologiaa leikittelemällä mahdollisilla glitcheillä ja bugeilla järjestelmässä. Nämä kaksi taitavatkin olla koko elokuvan ainoat oikeasti tarpeelliset ja uusia ulottuvuuksia touhuun tuovia lyhäreitä. Kahden toiminnantäyteisen jälkeen nämä taitavatkin olla Animatrixin parasta ja kiinnostavinta antia.
Viimeiset kaksi episodia ovatkin sitten käytännössä puhdasta visuaalista karkkia vähän heikommilla tarinoilla höystettynä. Ensimmäisen leffan prequeliksi tarkoitetussa dekkarissa Shinichiro Watanabe palaa jälleen ruoriin. Tarina on nimensä mukaisesti mustavalkoinen film noir -pätkä, jossa salapoliisi jahtaa Trinityä Matrixissa. Jälkimmäisen ja koko elokuvan päättävän episodin tarinaa en edes raaski lähteä erittelemään, kyseessä on kuitenkin enimmäkseen pelkkää happoilua. Kaksi viimeistä ovat kahden ensimmäisen tavoin Wachowskien tribuutin heikompaa antia, mutta ovat niiden tavoin visuaalisesti oikein nättiä katseltavaa.
Muistan nähneeni tämän ensimmäistä kertaa osana jotain pidempää Matrix-maratonia, enkä tainnut ummikkona pitänyt tästä ollenkaan, mutta nykyään taasen olen sitä mieltä, että tämä taitaa itse asiassa olla parasta ja kestävintä kamaa koko trilogiassa. Matrixissa oli ja on edelleen konseptina järjettömät määrät potentiaalia vaikka minkälaiseen mielikuvitukselliseen seikkailuun, mutta kaikki oikeasti kiinnostavampi sisältö heitettiin siinä trilogiassa ensimmäisen osan jälkeen komeasti lähimpään jäteastiaan Wachowskien keskittyessä pelkkään loputtomaan mäiskeeseen ja fiksulta kalskahtavia sanoja ryöstöviljelevään kohtalomerkitys-puppudialogiin.
Animatrix on oikeasti pirun hyvä leffa. Mitä muuta voi näiltä tekijöiltä oikeasti odottaakaan?
