Michael Haneke tarjoili psykologisesti todella häiritsevää tavaraa jo ennen läpimurtoaan Funny Gamesia. Aika samanlaisia polkuja astellaan jo Bennyn videossa, jossa on havaittavissa melkein kaikki kerronnalliset ja kuvalliset kikat, joita Haneke käytti myöhemmissäänkin ohjaustöissään.
Kyseessä on tuttuun tapaan yksilön kuvaamista tietyn ajanjakson aikana. Tämä yksilö on 14-vuotias Benny, joka elää kiireisten vanhempiensa kanssa. Hän on normaali nuori, joka harrastaa kuorolaulua ja videoimista. Hän tarkkailee videokamerallaan muita samalla tavalla kuin ohjaaja Haneke tarkkailee Bennyä. Vapaa-aikanaan Benny kuuntelee raskasta musiikkia ja katselee väkivaltaviihdettä. Eräällä videovuokraamoreissulla Benny tapaa kivan tytön, jonka hän vie kotiinsa. Sitten Benny ottaa aseen pöytälaatikostaan ja kohtaus päätyy tahalliseen onnettomuuteen, jonka videokamera tallentaa.
Noista asetelmista Haneken ”emotionaalisen jäätymisen trilogian” keskimmäinen osa tekee elokuvataidetta. Teosta ei ole pureskeltu valmiiksi, vaan kysymykset heitetään ilmoille ja katsojan pitäisi niihin vastata itse aivojaan käyttämällä. Väkivaltaa ei esitetä viihteellisesti, vaan viiltävän realistisesti, mikä saa katsojan voimaan jopa pahoin.
Bennyn video kertoo väkivaltaviihteen mahdollisista vaikutuksista. Sen voi nähdä myös psykopaatin muotokuvana tai nuoruuden sekavan olotilan tulkintana. Elokuvataiteellisesti varsin hienoa tavaraa, jonka kerronta ei anna katsojalleen armoa.
Haneken elokuvissa on usein varsin aitoa näyttelijätyötä ja tässä leffassa erityisesti loistamaan pääsee Bennynä nähtävä Arno Frisch, joka selviytyy vaativasta roolisuorituksestaan erinomaisesti. Frisch nähtiin myöhemmin Funny Gamesin toisena psykopaattina, joka on roolivalintana luonnollinen jatko Bennyn hahmolle.
Ei uppoa varmasti kaikkiin ja jotkut tuomitsevat tämän varmasti tekotaiteelliseksi kakaksi. Vaatii keskittymistä ja lopulta kyseessä ei ehkä ole miellyttävä, mutta erittäin antoisa elokuvaelämys. Tällainen kommentointi ”minä tykkään, sinä ehkä et” kuulostaa vähän aikamoiselta egoilulta, mutta tällaisen elokuvan kohdalle tällainen kommentti sopii kuin nenä päähän. Ei siis todellakaan mikään viihdepläjäys mallaspirtelön kera saunan jälkeen nautittavaksi.
