Aikaa on mennyt, kun viimeksi ollaan saatu nähdä Teräsmiehestä kertova alkuperätarina… ainakin animaation saralla. Man of Steel kuvaili tätä edellisen kerran vuonna 2013 ja nyt puolestaan saadaan nähdä uudella vuosikymmenellä uusi versio tästä. Chris Palmer on vielä melko tuore ohjaaja, joka tätä ennen ohjasi Voltron: Legendary Defender -animaatiosarjaa pääsee kertomaan meille uudenlaisen näkökulman mahtavimmasta tai ainakin voimiensa puolesta olevasta sankarista.
Teräsmies on aina ollut erittäin monipuolinen hahmo, kun miettii pintaa syvemmälle. Siinä missä hänet monesti nähdään mytologisena pelastajana, joka päätyy meidän planeetalle Kryptonin tuhouduttua ja vaikuttaa lähestulkoon Jumalalta uskomattomineen kykyineen. Teräsmiehestä voidaan ottaa irti myös maahanmuutto mielessä muitakin asioita irti, kuten fakta että hän on syntyjään toisesta kulttuurista, mutta kasvatettu toisessa. Siinä mielessä Teräsmielle on muihin supersankareihin verrattuna hyvin vaikea luoda tarinoita. Hahmo vaatii aina molempien maailmojen ajatuksia tuoda yhteen, jotka jossain määrin myös sotivat keskenään toisiaan.
Man of Tomorrow kuvaileekin millaisia näkemyksiä massayleisö (tässä tapauksessa pelkkä Metrolopolisin kaupunki) näkee, kun jotain tuntematonta ja pelottavaa ilmestyy eteen. Pelko onki elokuvan pääteema joka piileskelee aina taustalla. Jo aivan alussa Clark on vierailemassa ystävänsä luona katsomassa kauhuelokuvaa, jossa yksi hahmoista osoittautuu olevan avaruusolento, eikä naishahmo ole ollenkaan iloinen nähdessään hänet. Kaiken lisäksi avaruusolento osoittautuu olevan elokuvassa paha ja saa Clarkissa voimakkaan reaktion joko vain että pelkää elokuvan tilannetta tai että näinkö ihmiset ajattelevat hänestä. Clark kuten moni kasvava lapsi miettiikin hyväksytäänkö hänet kuten hän on, tässä tapauksessa pelko vain kasvaa Clarkin takaraivossa.
Siitä huolimatta aikuistuessaan Clark päättää toimia jonkin sortin sankarina eivätkä ihmiset tunnu pelkäävän häntä sen kummemmin ja miksi ei, eihän mies näytän kovin erilaiselta miinus että hän tuntuu olevan muita vahvempi ja osaa lentää. Mikä onkin ehkä hauskinta elokuvan juonen kannalta avaruusolentojen esiintymisjärjestys, sillä Clarkin/Teräsmiehen jälkeen saadaan nähdä Metsästäjä Marsista ja Parasiitti, jotka näyttävät entistä enemmän kauheammilta olennoilta. Ihmiset tuntuvatkin olevan enemmän peloissaan näistä kahdesta muusta, koska ne eivät muistuta tai näytä ollenkaan ihmiseltä kuten Clark. Parasiitti vaikuttaa olevan kaikista inhimillisin ja miksi ei, sillä hän oli juuri töissä ollut perheellinen isä, joka sattui Teräsmiehen ja Lobon välisen tappelun seurauksena olemaan rakennuksessa, joka romahti ja pudotti hänet myrkylliseen kemikaaliin muuttaen hänet Parasiitiksi, joka imee elinvoimaa lähes kaikesta mahdollisesta.
Kunnianhimoinen toimittaja Lois Lane on aikalailla koko elokuvan kuvaus millainen media on. Muokkaa muiden ihmisten ja tapahtumien tarkoitusta ja saa tällä tavoin massayleisön ajattelemaan tietyllä tapaa. Tästäkin johtuen Clark ensiesiintymisestään lähtien ei ollut pelätty hahmo kyvyistään huolimatta vaan jopa ihannoitu sankari kiitos Lois Lanen nimitettyä hänet Teräsmieheksi. Tästä päästäänkin Clarkin/Teräsmiehen ajatusmaailmaan, joka haluaisi päästä eroon mediasta, sillä hän näki mitä Lex Luthorille tapahtui, kun Lois paljasti julkisesti hänen huonot aikeet. Vaikka kyseinen nainen vain halusi voittaa hinnalla millä hyvänsä parhaan toimittajan palkinnon. Toisaalta Clark haluaisi kertoa ihmisille olevansa avaruusolento, mutta pelkäen samalla ettei kukaan tulisi pitämään hänestä. Saadessaan kannustusta äidiltään, joka teetättää Clarkille Teräsmies puvun hän päättää olevan oikea aika kertoa mistä hän on kotoisin. Metsästäjä Marsista on kuitenkin pessimistinen ja ajattelee ihmisten kuten hänen kotiplaneettansa asukkien olevan yhtä roturasistisia, kuin maaplaneetan. Ja pitää Teräsmiestä isänsä tapaan hyvin optimistisena.
Ironisinta onkin että pääosin toimintaelokuvalle loppuratkaisu ei tule pelkin nyrkein vaan Teräsmies yrittää puhumalla selvittää Parasiitin kanssa hänen aikeet aiheuttaa tuhoa. Teräsmies yrittää lievittää tilannetta ymmärtämällä Parasiitin sisimmän surun/pelon kertomalla oman tarinansa, kuin hänet lähettiin optimistisin toivein toiselle planeetalle, jossa hänestä pidettäisiin hyvää huolta. Siksipä vuoden 2013 Man of Steel elokuva kuvailee Teräsmiehen S-logoa sanalla toivo. Sillä sitä Teräsmies lähinnä yrittää antaa ihmisille ja auttaa heitä pääsemästä yli peloistaan ja yhdistämällä ihmiset ja muut sen sellaiset.
Ääninäytteleminen oli positiivinen yllätys. Viime aikoina DC-animaatioelokuvissa on tullut paljon outoja valintoja äänirooleihin eivätkä heidän repliikit tunnu olevan aina sopivia hahmolleen. Tällä kertaa Darren Criss oli enemmän kuin sopiva nuoren Teräsmiehen ääneksi, joka oli sopivalla tavalla poikamainen, mutta vahvan sankarin kuulonen. Ike Amadi puolestaan oli positiivinen yllätys marsilaisen ääneksi, sillä hänen aikaisemmat DC-hahmojen roolit ovat olleet hyvin erilaisia.
Man of Tomorrow ei välttämättä tarjoa kovin syvällistä tarinaa, mitä pinnallisesti ajattelee elokuvan edetessä. Positiivisena puolena voidaan nostaa Lobo, joka harvemmin on nähty sarjakuvien ulkopuolella, tarjoaa elokuvan parhaimman viihteen.
