Miljoonia vuosia sitten Marsia asuttivat jättikokoiset heinäsirkkamaiset älylliset olennot. Niiden kulttuuri oli väkivaltainen ja sortava. Huomatessaan että heidän planeettansa alkoi tuhoutua elinkelvottomaksi he siirsivät katseensa maata kohti ja käyttämällä erilaisia metodeja puuttuivat evoluutioon, jonka älykkäin edustaja oli afrikkalainen tasankoapina. Projekti oli laajakantoinen missä muunneltuja apinoita palautettiin maan pinnalle ja marsilaiset toivoivat että siten voisivat pelastaa lajinsa. Yhdelle tapahtui onnettomuus ja se iskeytyi maahan paikassa mihin ihmislaji vuosimiljoonia myöhemmin perustaisi kaupungin nimeltä Lontoo. Kyseinen alue saisi huonon maineen seutuna millä nähtiin outoja ilmiöitä, kuultiin omituisia ääniä ja esineet lentelisivät ympäriinsä.
Professori Bernard Quatermass (Keir) saa uudeksi ja vähemmän toivotuksi työkaverikseen eversti Breenin (Glover) eikä ole ollenkaan iloinen tosiasiasta että joutuu jättämään työnsä sovellutukset armeijan käsittelyn alle. Samaan aikaan Hobb’s Endin metrotyömaalla tehdään laaja arkeologinen löytö mikä tutkija James Roneyn (Donald) mukaan mullistaa kehityshistorian. Eversti Breen yrittää keksiä selitystä löydökselle kuten myös Quatermass, mutta löydös itse tekee omia tekojaan. Marsilaisten laitteet toimivat yhä oikein, mutta heidän luomuksensa on tullut vain erilaiseksi. Jotkut ihmiset ovat kuitenkin immuuneja marsilaisten laitteille ja marsilaiset tiesivät sen itsekin ja lääkkeen siihen ilmiöön: joukkomurha.
Hammer-yhtiön kolmas Quatermass-elokuva on viihdyttävä pläjäys. Brian Donlevylta roolinsa perinyt Andrew Keir on päättäväinen ja taitava tiedemies jolla on ilmiselvästi auktoriteettiongelma. Julian Gloverin työ koppavana eversti Breeninä on yhdistelmä haluttomuutta hyväksyä tiedetyt faktat ja hienoista ylinäyttelyä. Hahmo on miltei karikatyyri, mutta toimii eikä myöskään liikaa. James Donald vaikuttaa roolissaan melkoisen heikolta, mutta lopussa osoittaa sankarillisuutta eikä Barbara Shelley tämän herkkänä apurina ole pelkkä koristus, vaikka hahmo jääkin heikohkoksi.
Kaikista tärkein ja vahvin työ onkin Nigel Knealen taidokas käsikirjoitus eikä Hammer-vakio Roy Ward Bakerin ohjauskaan mitenkään pahasti takeltele. Tarinassa on runsaasti hyviä lähtökohtia, henkilöitä ja ideoita eivätkä tehosteetkaan ole mitenkään huonoja. Lisäjuttuna voi vielä mainita että kuolleet marsilaiset ovat melkoisen vastenmielisiä otuksia. Moni elementti jää kuitenkin valitettavan pinnalliseksi ja kerronta tuntuu hyppäävän loppuun liian nopeasti.
Pienistä puutteistaan huolimatta Quatermass and the Pit on viihdyttävä puolitoista tuntia brittiscifiä joka on toteutettu ammattitaitoisesti. Ongelmana on vain se että tarina on liian hyvä näin rajalliseen kerronta-aikaan. Liian lyhyt ollakseen täydellinen, mutta silti hyvä.
