Päätinpä mennä katsomaan Steven Soderberghin uutuusleffan hieman epäilevin mielin. Elokuva ei varsinaisesti ole ollut arvostelijoiden ihailun kohteena, mutta toisaalta Soderberghin hyvätasoinen tuotanto sai minut kuitenkin odottamaan mukiinmenevää viihdettä, jonka äärellä parituntinen sessio leffateatterissa kuluisi mukavasti. Tulinpa pettymään pahemman kerran: Ocean’s Twelve sai kyseenalaisen kunnian olla karmeimpia elokuvakokemuksiani koskaan.
Elokuva sijoittuu muutama vuosi alkuperäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Danny Oceanin (George Clooney) johtama rikollisjengi saa epämieluisan uutisen siitä, että heidän ryöstämänsä kasinon omistaja (Andy Garcia) on jäljittänyt koko poppoon, vaatien heiltä koko potin palauttamisen – korkojen kera. Suurin osa porukasta on elänyt mukavaa kulutusjuhlaa, elikkä rahasumman kokoaminen tulee luonnollisesti olemaan kovemman työn alla. Tuttu jengi kootaan yhteen, ja vanhat kujeet mielessä he matkustavat Amsterdamiin ryöstökeikkoja suunnittelemaan. Juoneen tulee yksi jos toinen mutka veijarijengin törmätessä viekkaisiin poliiseihin ja kilpaileviin mestarivarkaisiin. Matka johtaa lopulta Roomaan, jossa legendaarinen Fabergen muna on parinkin tahon mielenkiinnon alla.
Elokuvan käsikirjoitus olisi saattanut olla todella jotain, jos siitä olisi saanut edes hitusen tolkkua. Tapahtumien kulut hyppivät paikasta toiseen sen kummempia selittämättä, päivät vaihtuvat katsojan tajuamatta sitä kunnolla, ja kaiken kukkuraksi koko soppaan on ympätty epäsäännöllisiä aikahyppyjä ihan vaan katsojan tuskan lisäämiseksi. Itse olin hengästynyt jo 20 minuutin katselun jälkeen, ja toisen parikymppisen jälkeen luovutin tarinan ymmärtämisen kokonaan. Soderberghin tavaramerkiksi noussut heiluva ja hieman epätarkka kamerakuvaus lisää ärsytystä entisestään: pitäisi nähdä ruudulta joku tärkeä laukkujen vaihto, mutta kun ei, kiitos kuvaajan naurettavien kuvakulmavalintojen ja vapisevien käsien.
Juonen vaikeaselkoisuuden olisi ehkä vielä jollakin tasolla antanut anteeksi, jos se ei olisi pursunut toinen toistaan epäuskottavampia ratkaisuja. En todellakaan ymmärrä mitä Soderberghillä on ollut mielessään, kun hän esimerkiksi määräsi Julia Robertsin tehtäväksi esittää hahmoa, jonka pitäisi esittää Julia Robertsia koska hän ’muistuttaa’ Julia Robertsia. Tästä elokuvasta löytyy kaikkea: fyysisesti mahdottomat varkausniksit, kuolleista herääviä perheenjäseniä, rikollisten filosofinen koodikieli, sekä Bruce Willisin pieni cameorooli. Bruce Willisinä. Huoh, katsojaa panetellaan tässä kyllä niin halvalla että tuntuu oikein pahalta. Tulen näkemään pitkään painajaisia loppuratkaisusta, jonka on pakko olla typerimpiä koskaan.
Näyttelijäkaarti on kuin seuraisi rikkaan futisjoukkueen superkokoonpanoa; kalliita nimiä löytyy, mutta joukkuepeliä ei. George Clooney, Julia Roberts, Brad Pitt, Catherine Zeta-Jones, Matt Damon.. kyllä nyt Hollywood Stars-faneja hemmotellaan. Me loput, jotka etsimme elokuvista hyviä näyttelijäsuorituksia, jäämme sen sijaan nuolemaan näppejämme. Mistään todella huonosta näyttelemisestä ei voi puhua, mutta kaikista näyttelijöistä puuttuu se sähköisyys joka saisi heidät näyttämään uskottavilta henkilöiltä, eikä pelkästään hyvännäköisiltä paperinukeilta. Ainoa jokseenkin mielenkiintoinen hahmo oli se hassun näköinen aasialaistyyppi, ja vain siksi koska hän sattui olemaan hassun näköinen.
Eli se siitä. Ocean’s Twelve on tökeröimpiä tuotoksia miesmuistiin, ja olen todella yllättynyt miten näinkin huonoja elokuvia pääsee isolle valkokankaalle. Ainii, minähän vallan unohdin että leffaan oli ympätty puolisen tusinaa maailman tunnetuimpia jenkkistaroja. Homma tuntui toimivan, koska kyseisen leffan alkaessa tajusin, että elokuvateatteri oli täpösen täynnä pahaa aavistamattomia katsojia. Lihavat tuottajasedät tekivät leipäpuunsa hyvin, mutta katsojille tämä elokuva on silkkaa tragediaa – niin rahallisesti kuin kokemuksellisesti.
P.S. Jos avaruuden muukalaiset sattuisivat surffailemaan Leffatykissä ja ehkä jopa lukemaan tämän arvostelun, olisitteko niin kilttejä ja palauttaisitteko Steven Soderberghin, mainioiden Trafficin ja Out Of Sightin ohjaajan, aivot takaisin miehen omaan ruumiiseensa, ja ottakaa tämän Ocean’s Twelve-roskan ohjanneen tyypin aivot ja. noh, tehkää niillä mitä ikinä lystäätte.
nimimerkki: SpaceCadet1
