Hulttiomies Frank räpläilee talon ullakolla omituista härrävärkkiä. Kyseessä on eräänlainen tuonelan oma versio Rubikin kuutiosta. No kuution avatessaan helvetin portit aukeavat ja hemmo imaistaan manan majoille kidutukseen ja piinaan.
Varsinaiset tapahtumat saavat alkunsa kun Larry muuttaa vaimonsa kanssa kuolleen veljensä Frankin vanhaan kämppään. No ullakolla on jotain kummallista jonne varsinkin vaimolla tuntuu niin kovasti olevan vetoa. Larry loukkaa kätensä verisesti ja näin saadaan aikaan se, että hemmon velipoika Frank pääsee aloittamaan tuskallisen kuolleista nousemisen. Frank tarvitsee nyt ihmislihaa ravinnokseen päästäkseen täydellisesti tälle maanpäälliselle puolelle. Pikkuhiljaa eri elimistä se kasvaminen lähtee ja pian omataankin jo oman veljen ulkonäkö…
Hellraiser on oman genrensä kiistattomia klassikoita. Gorea, visvaa ja saadaan ruutuun ja lihakoukut venyttävät ihmisruumiita mitä riemukkaimmalla tavalla. Tuon itsensä vihtahoususarvipään päämajan eli ”alakerran” portsarina toimivat ns. kenobiitit. Heidän johtajansa, jonka ulkonäöstä jokainen fakiiri olisi ylpeä. Tuskin kaveri on kuitenkaan sukua maamme rikosylikomissaario Naulapäälle. Myöhemminhän tästä pääkenobiitistä nousi Hellraiserien tunnusikoni. Tuo kalkkilaivankapteeni, jolla on ruutupaperin ja paalujen sekoitus lärvissään on oivallinen hahmo. Ei ihme, että gorehemmot edelleen laskevat alleen riemusta äijän nähdessään.
Clive Barker on kauhukirjailijoiden aatelia ja Hellraiser esikoisohjauksenaan nauttii todellakin kulttimainettaan. Ja tottahan tuo on. Leffa kuuluu jokaisen vinksahtaneemman katsojan yleissivistykseen. Nuorempana tätä äimisteltiin ehkä hieman eri asenteella kuin nykyään, mutta pieni pilke silmäkulmassa homma toimii edelleen. Mukavaa myös huomata kuinka tällä gorepuolellakin nämä perinteisemmät efektit toimivat loistavasti kun vertaa nykyisiin ääliömäisiin ja mauttomiin digikikkailuihin.
Ihan kauhuelokuvien huippuihin tämän katsojan kategorioissa leffa ei kuitenkaan yllä. Parhaimmisto löytyy samalta ja vähän vanhemmalta aikakaudelta vähän ns. perinteisemmiltä poluilta. Esimerkkeinä mainittakoon: Hohto, Ennustus, Halloween ja Manaaja Jos et ole kyseistä pläjäystä nähnyt tsekkaa se ja päätä onko se maineensa veroinen.
