Jännityskirjailija Holly Martins (Joseph Cotten) saapuu II maailmansodan jälkeiseen, neljään osaan jaettuun Wieniin vanhan ystävänsä Harry Limen kutsumana. Paikalle saapuessaan Martins huomaa kuitenkin Limen kuolleen auto-onnettomuudessa, ehtien vain tämän hautajaisiin. Calloway (Trevor Howard), englantilainen poliisiupseeri, kertoo Limeä epäiltäneen rikollisista puuhista eli penisilliinin varastamisesta ja myymisestä. Itsepäinen Martins ei kuitenkaan usko väitettä todeksi ja näin hän ryhtyy toimiin puhdistaakseen kuolleen ystävänsä maineen. Mutta kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää…
Paljon on Kolmatta miestä kehuttu, mutta itse en lähtisi tätä ylistämään. Robert Kraskerin kuvaus on ainakin kriitikoiden mukaan vallankumouksellista, mutta en löytänyt kuvaustyöstä yhtään mitään vääristyneitä kuvakulmia lukuunottamatta, mikä tekisi siitä esimerkiksi Citizen Kanen kaltaista elokuvaa parempaa. Kriitikot tosin ovat osuneet oikeaan siinä, että yksi parhaista puolista on Anton Karasin musiikki, joka on pelkistettyä ja tukee tunnelmaa mainiosti, tarjoten yllättävän mieluisan kontrastin Wienin sumuisille kujille. Filmi alkaa myös hitaasti, mutta loppu onkin jo onneksi vähän toimivampaa rymistelyä. Koko sadan minuutin ajan kyse on kuitenkin kiireettömästä ja Kolmannen miehen kohdalla jo puisevasta film noirille tyypillisestä etenemisestä.
Lähes koko näyttelijäkaarti sortuu jopa vanhaan elokuvaan verrattuna ylinäyttelemiseen, mikä tekee joistain roolihahmoista valitettavan epäuskottavia ja/tai yksiulotteisia. Orson Welles tosin lyhyestä viidentoista minuutin esiintymisajastaan huolimatta tekee erittäin uskottavan, vivahteikkaan ja pätevän roolin, joka on paras sivuosa vähään aikaan. Greenen käsikirjoitus on ehkä liiankin suoraviivainen toimiakseen sata minuuttia, vaikka siinä onkin muutama yllättävä koukku jotka tekevät siitä edes vähän keskivertoa paremmin. Ja Wellesin keksimä käkikellopuhe on ansainnut paikkansa sarjassamme kuuluisimpien leffasitaattien joukossa. Carol Reedin ohjauksesta ei oikein löydy mitään mainitsemisen arvoista, ja uppoaakin monen muun vanhan elokuvan joukkoon, joissa ohjaajia ei tunneta lainkaan. Kolmannen miehen kohdalla tämä on melkeinpä jo ansaittua.
Kaiken kaikkiaan Kolmas mies on ainakin lähtökohdiltaan pätevää perusnoiria, jonka kohdalla aika on tosin kullannut muistot. Se käy harvoin pohjalla, mutta harvoin pinnalla. Vaikka kriitikot tuntuvatkin antavan runsaasti tekohengitystä vain pitääkseen klassikon muistoa elossa, en usko, että antaisin Kolmannelle miehelle yhtään sen vähempää tai enempää pisteitä, olipa se lähes unohdettu tai vielä enemmän ylistetty.
